Luonnontilan.fi -sivuston sisältämä luonnon seuranta perustuu indikaattoreihin. Tietoa tiivistävien indikaattorien avulla Suomen luonnon monimuotoisuuden keskeisimmistä muutoksista voidaan esittää tietoa selkeässä ja ajantasaisessa muodossa. Luonnontilan yli 120 indikaattoria on ryhmitelty Suomen luonnon pääelinympäristötyyppien mukaan, joiden lisäksi indikaattoreita on myös kahdesta kaikkiin elinympäristöihin vaikuttavasta tekijästä: ilmastonmuutoksesta ja ihmisen toiminnan seurauksena leviävistä vieraslajeista.

Indikaattorit perustuvat valittujen muutosten määrälliseen seurantaan, jonka tulee olla sekä ajallisesti että maantieteellisesti kattavaa. Indikaattorien avulla voidaan Suomen luonnon tilan kannalta keskeisimmistä muutoksista esittää tietoa tiivistetyssä ja selkeässä muodossa. Indikaattorit auttavat myös kokonaisuuksien hahmottamisessa, mutta täysin ongelmattomia ne eivät ole.

Elinympäristöt

Elinympäristöt on Luonnontilassa jaettu Suomen lajiston ja luontotyyppien uhanalaisuuden arviointeja mukaillen yhdeksään pääelinympäristötyyppiin. Elinympäristöt on järjestetty pinta-alan mukaan laajimmasta eli metsistä alkaen ja pienialaisimpaan eli kallioihin ja harjuihin päättyen. Siinä missä joidenkin elinympäristöjen rajaaminen on hieman muita selkeämpää (esim. Itämeri ja maatalousympäristöt), ovat useimpien muiden elinympäristöjen määritelmät tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi metsien, soiden ja tuntureiden välillä on kyse ennemminkin lähes täydellisistä jatkumoista kuin selvärajaisista yksiköistä. Elinympäristöjen tarkemmat määritelmät on esitetty elinympäristöjen esittelysivuilla [linkki].

Maantieteellisesti Luonnontilan indikaattorit rajoittuvat Suomen valtion alueella esiintyvien ilmiöiden kuvaamiseen. Tämä rajaus on poliittisessa mielessä hyvin perusteltu, sillä Suomen biodiversiteetin kehitykseen voidaan vaikuuttaa erityisesti juuri kansallisen lainsäädännön ja muun poliittisen ohjauksen keinoin. Ekologisessa mielessä valtioiden rajat ovat kuitenkin keinotekoisia. Esimerkiksi Itämeren kohdalla Suomen talousalueen ulkoraja on kirjaimellisesti veteen piirretty viiva, mutta myös boreaalisen metsä- ja suoluonnon suojelua koskevat kysymykset koskevat paljon Suomen laajempaa aluetta. Yksittäisten indikaattoreiden selitysteksteissä on pyritty ottamaan myös ilmiöiden laajemmat riippuvuussuhteet huomioon, vaikka itse indikaattorit onkin rajattu kansallisesti.