>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Kasviplanktonin eli mikrolevän runsautta arvioidaan mittaamalla veden klorofylli-a pitoisuutta. Suomen rannikkoalueilla klorofyllipitoisuudet ovat nousseet viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Eri merialueiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Kasvu on ollut suurinta Suomenlahdella, jossa viime vuosien pitoisuudet ovat kaksinkertaiset 1980-luvun tasoon verrattuna.

Leväkukintoja on havainnoitu yli kymmenen vuoden ajan kesäkuukausina (kesä-elokuu) viikoittain noin 50 havaintopaikalla. Suurin osa havainnoitsijoista on perehdytettyjä vapaaehtoisia, jotka arvioivat levän määrää asteikolla 1–3 (vähän levää – erittäin runsaasti levää). Levähavaintoindeksin laskeminen perustuu havaintojen määrään kussakin asteikon luokassa.

Havaittujen leväkukintojen määrä vaihtelee vuosittain paljon, sillä ne ovat riippuvaisia suotuisista sääolosuhteista. Lisäksi kymmenen vuoden pituinen havaintosarja on suhteellisen lyhyt ja yleisen kehityksen arvioiminen myös siksi haastavaa. Lievä nouseva suuntaus on kuitenkin nähtävissä. Leväkukinnat ovat tavallisimpia keski- tai loppukesällä, yleensä heinä- ja elokuussa, kun vesi on lämpimintä.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Kasviplanktonit ovat tärkeitä perustuottajia ja vastaavatkin suurelta osin koko Itämeren orgaanisen aineksen tuotannosta. Kasviplanktonin runsaus riippuu ravinteiden, erityisesti typen ja fosforin, määrästä vedessä. Kasviplanktonin runsaus on rehevöitymisen indikaattori.

Kasvava kasviplanktonin biomassa alentaa veden kirkkautta ja siten valon saatavuutta alemmissa vesikerroksissa (ks. IT5 Näkösyvyys) Tämä johtaa uposkasvillisuuden vähentymiseen ja muutoksiin pohjan lajikoostumuksessa. Useita pienelinympäristöjä voi silloin kadota ja lajien monimuotoisuus vähetä.

Kasviplanktonin kukinnat vaikuttavat ekosysteemiin myös lisäämällä pohjalle kerrostuvan eloperäisen aineksen määrää. Sen hajotus lisää hapenkulutusta, mikä puolestaan altistaa pohja-alueita happikadolle. Syanobakteerien eli sinilevän kukinnat ovat haitallisia myös siksi, että osa lajeista tuottaa ihmisillekin myrkyllisiä yhdisteitä.