>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Suomen kallioperä koostuu pääasiassa hyvin vanhoista poimuttumalla syntyneistä kivilajeista kuten graniitista. Keskimäärin kallioperä on karua ja hapanta. Kalkkia sisältäviä kivilajeja on vähän - arviolta 0,1 % kallioperän pinta-alasta - ja niiden esiintyminen rajoittuu pääasiassa alle kymmenelle alueelle maan lounais-, itä- ja pohjoisosiin.

Kalkkipitoisen karbonaattikiven louhintaa harjoitettiin vuonna yhteensä 16 kaivoksella, joiden louhinnanalainen pinta-ala oli yhteensä vajaa 2 000 hehtaaria. Karbonaattikiven vuotuiset louhintamäärät nousivat selvästi 1990-luvun alkuun saakka. Taloudellisen laman myötä ne romahtivat 1990-luvun puoliväliin mennessä, jonka jälkeen louhintamäärät ovat nousseet takaisin 1980-luvun huippulukemiin yli kuuteen miljoonaan tonniin vuodessa.

Metallimalmien louhinta ei ole Suomessa kovin mittavaa. Sulfidimalmien, kromin ja kullan louhintamäärät ovat kasvaneet tasaisesti 1990-luvun alusta alkaen.

Tonnimääräisesti mitattuna teollisuusmineraalien louhinta on metalleja hieman vähäisempää, mutta toisaalta toiminnan vaikutukset ovat avolouhinnan vuoksi suuremmat. Pehmeiden ultraemäksisten rakennuskivien, talkin ja fosforipitoisen apatiitin louhintamäärät laskivat vuoden 1990 jälkeen, kunnes ne kohosivat jyrkästi vuonna 2008 (?) Yhden kaivoksen eli Siilinjärven apatiittilouhoksen louhintamäärä vastaa hieman yli kahta kolmasosaa koko teollisuusmineraalien louhintamäärästä.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Kaivostoiminnan vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen riippuvat pitkälti louhittavasta kivilajista ja louhintatavasta. Varsinaisten malmien louhinta tapahtuu syvältä kallioperästä eikä siten aiheuta laajaa haittaa kallioilla eläville eliöille.

Sen sijaan useiden teollisuusmineraalien louhinta tapahtuu avolouhintana ja aiheuttaa paikallisesti hyvinkin suuria muutoksia. Erityisesti kalkkikiven, ultraemäksisen vuolukiven sekä fosforipitoisen apatiitin louhinta voi uhata näihin erityisoloihin sopeutuneita kallioiden eliöyhteisöjä.

Maantieteellisesti tarkasteltuna kaivostoiminnan vaikutukset ovat suurimmat Itä-Suomessa, missä sijaitsevat mm. maan kaikki vuolukivilouhokset, toinen suurista karbonaattikaivoksista ja ainoa apatiittilouhos.