|
Kallioiden ja harjujen kahdeksasta luontodirektiivin lajista neljän suojelutaso on suotuisa. Nämä ovat kaikki putkilokasveja, joiden esiintymistä vähintään 80 % on suojeltuja. Kallio- ja harjulajeissa on myös perhosia sekä yksi sammal. Kaikki lajit esiintyvät vain boreaalisella alueella.
Pohjanailakin, pohjankellosammalen ja isoapollon suojelutaso on arvioitu epäsuotuisaksi-riittämättömäksi. Näistä kahden ensin mainitun kaikki kasvupaikat ovat suojelualueilla, mutta etenkin pohjankellosammalen häviämisriski on arvioitu suureksi pienen populaatiokoon vuoksi. Myös pohjanailakin melko pienen populaation on arvioitu viime vuosina pienentyneen.
Isoapollon levinneisyysalue on supistunut, populaatio pienentynyt ja myös lajille soveliaan elinympäristön määrä on vähentynyt. Syynä kehitykseen on erityisesti metsälaidunnuksen väheneminen, joka on johtanut lajin elinympäristöjen umpeenkasvuun. Yleisen happamoitumiskehityksen seurauksena kalliokasvillisuus on yksipuolistunut ja myös isoapollon ravintokasvi, isomaksaruoho on vähentynyt.
Heikon tilanne on harjujen muurahaissinisiivellä, jonka suojelutaso on epäsuotuisa-huono heikkenevä. Lajilla on jäljellä kaksi eristynyttä, pientä populaatiota, joita uhkaavat satunnaistekijät, erityisesti sääolot ja loiset. Pääasiallisena syynä lajin huonoon tilanteeseen on harjujen kasvillisuuden umpeutuminen, mikä tukahduttaa lajin ravintokasvin, kangasajuruohon esiintymiä ja isäntälajina toimivia muurahaisia, viholaisia. Umpeenkasvu on seurausta rehevöittävästä laskeumasta, metsäpalojen puutteesta sekä metsätaloustoimista.
|
