>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Maatalouden rakennemuutokseen liittyvä maatilojen määrän väheneminen sekä tilakoon kasvaminen jatkuvat edelleen. Vuonna 2010 maatiloja oli noin 63 000. Vuodesta 1990 tilojen määrä on pudonnut puoleen. Voimakkainta väheneminen on ollut Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Vastaavana ajanjaksona tilojen keskimääräinen peltoala kaksinkertaistui ollen 37 hehtaaria vuonna 2010.

Tilakokoa on kasvattanut lähinnä peltojen vuokrauksen lisääntyminen sekä se, että tuotannon lopettaneissa tiloissa on ollut suhteessa enemmän pieniä tiloja. 2000-luvulla sekä tilojen vähenemisvauhti että keskimääräisen peltoalan kasvuvauhti ovat hidastuneet 1990-lukuun verrattuna.

Vuonna 2010 lukumääräisesti eniten oli kokoluokkaan 10-25 hehtaaria kuuluvia tiloja. Peltopintalasta noin puolet kuului kuitenkin tätä suurempiin, kokoluokkien 25-50 ja 50-75 tiloihin. Yli 150 hehtaarin tilojakin oli jo yli tuhat ja niihin kuului kymmenesosa Suomen koko peltopinta-alasta.

Tilojen määrän vähentyminen ei ole juurikaan vaikuttanut viljeltävän pellon osuuteen. Lopettaneiden tilojen pellot ovat siirtyneet vuokrauksen tai myynnin myötä muiden tilojen käyttöön. Suurin osa toimintansa lopettaneista maatiloista on ollut kotieläintiloja, vaikka monet ovatkin jatkaneet peltojen viljelyä kotieläimistä luopumisen jälkeenkin. Pienillä karjatiloilla ei ole taloudellisia edellytyksiä jatkaa toimintaansa muun muassa lannan käsittelyä koskevien vaatimusten johdosta.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Perinteisen karjatalouden aikakautena pienet tilat pitivät yllä korkeaa maatalousympäristöjen lajistollista monimuotoisuutta. Niittyjen ja hakamaiden lisäksi pieneen tilaan kuului suhteessa enemmän peltojen reuna-alueita kuin suureen.

Tilojen vähentyminen ja keskimääräisen tilakoon kasvaminen ei välttämättä johda monimuotoisuuden vähentymiseen. Käytännössä näin on kuitenkin useimmiten käynyt. Tilakoon kasvaminen johtaa yleisesti maankäytön tehostumiseen ja yksipuolistumiseen. Peltolohkot ovat yhtenäisiä ja suuria ja niillä viljellään pienempää määrää viljelylajikkeita.

Suuren karjatilan eläimet laiduntavat eläintenpidon tehostamissyistä vähemmän kuin pienen. Suurissa pihattonavoiteissa elävät lehmät eivät välttämättä laidunna lainkaan.