>> Indikaattorin taustatiedot

Rikkakasvit

Rikkakasveja ovat kaikki viljelykäytössä olevilla pelloilla esiintyvät luonnonvaraiset kasvilajit. Yleisimpiä rikkakasveja ovat tehokkaasti lisääntyvät ja toistuvaa maaperänmuokkausta sietävät lajit, kuten esimerkiksi pelto-orvokki, jauhosavikka ja juolavehnä. Rikkakasvit tarjoavat ravintoa peltolinnuille sekä pölyttäjä- ja kasvinsyöjähyönteisille ja ovat siten keskeisiä monen muun maatalousympäristön lajiryhmän monimuotoisuuden kannalta.

Rikkakasvien runsauden kehitys

Kevätviljapeltojen rikkakasvien runsaus laski voimakkaasti vuosina 1961–1964 ja 1982–1984 tehtyjen kartoituksien välillä. Keskeisin tekijä muutoksen taustalla oli laajamittainen torjunta-aineiden käyttö, joka alkoi 1960-luvulla ja saavutti huippunsa 1980-luvun alussa. Viimeisimpään vuosina 1997–1999 tehtyyn kartoitukseen mennessä rikkakasvien tiheydet olivat kääntyneet nousuun, joskin 1960-luvun tasosta oltiin vielä kaukana.

1990-luvulla yleistyneessä luomuviljelyssä ei kemiallisia torjunta-aineita käytetä lainkaan. Luomuviljapeltojen rikkakasvitiheydet olivatkin 1990-luvun lopulla jopa korkeampia kuin tavanomaisesti viljeltyjen viljapeltojen tiheydet 1960-luvun alussa. Kokonaisuudessaan luomuviljelyn merkitys on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, sillä sen suhteellinen osuus Suomen peltoalasta on edelleen alhainen. 1990-luvun lopulla kuusi prosenttia Suomen peltoalasta oli luomuviljelyssä.

Rikkakasvien merkitys ravinnonlähteenä

Rikkakasvien ja niitä ravinnonlähteenä käyttävien eliöryhmien välisten vuorovaikutusten perusteella on laadittu indeksi, joka kuvaa Suomen kevätviljapeltojen rikkakasviyhteisön tarjoaman ravinnon määrän vaihtelua vuosikymmenten välillä. Eri eliöryhmien indeksiarvojen vaihtelu vuosikymmenten välillä oli samankaltainen: voimakas lasku 1960- ja 1980-lukujen välillä ja hienoinen nousu 1980- ja 1990-lukujen välillä.

Voimakkain muutos vuosikymmenten välillä oli lintuindeksissä, mikä johtuu joidenkin linnuille tärkeiden ravintokasvien, kuten jauhosavikan, voimakkaista runsauden muutoksista. Mesipistiäisille tärkeimpiä lajeja ovat monivuotiset hyönteispölytteiset kasvit kuten kärsämöt, pelto-ohdake ja peltovalvatti. Kasvinsyöjähyönteisten kohdalla vaihtelu lajien välillä on suurinta. Jotkut muille eliöryhmille vähemmän tärkeät lajit (mm. juolavehnä ja matarat) ovat tärkeitä kasvinsyöjähyönteisille.