>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Karjatilojen ja nautakarjan määrä on vähentynyt jyrkästi 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2011 karjatiloja oli alle 15 000 ja niillä karjaa noin 914 000 eläintä. Vähenevä kehitys on muutoin ollut tasaista, mutta nautakarjan väheneminen pysähtyi 2000-luvun alussa.

Karjatilojen määrä on vähentynyt suhteellisesti nopeammin kuin niillä olevien eläinten. Vuosina 1990–2011 karjatilojen määrä väheni 73 % ja nautakarjan 33%. Tämä tarkoittaa sitä, että jäljellä olevat tilat ovat keskimäärin yli puolet suurempia kuin aiemmin.

Lammas- ja hevostiloja on selvästi karjatiloja vähemmän. Niiden määrä väheni jo viime vuosisadan puolivälin jälkeen. Lampaita on Suomessa tällä hetkellä hieman noin 125 000 ja lammastiloja alle 800. Lampaiden määrä on vaihdellut ilman selvää suuntausta.

Hevosten määrä on kasvavut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana yli kolmanneksella ja hevostilojen määrä kaksinkertaistunut. Kehityksen taustalla on lisääntynyt harrastustoiminta. Hevosia oli vuonna 2010 noin 74 000 ja hevotiloja 2 000. Kuitenkin vain reilu 40 % hevosista on maatiloilla. Suurin osa nykyisistä hevosenomistajista ei harjoita maanviljelyä.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Laiduntavalla karjalla on keskeinen rooli maatalousluonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Koska tavallisin perinnebiotooppien hoitokeino on laidunnus, karjatilojen väheneminen on yhteydessä perinnebiotooppien määrän vähenemiseen (ks. MA7).

Nautakarjaa on maassamme tällä hetkellä enemmän kuin perinteisen karjatalouden kukoistuskautena, mutta suurta osaa karjasta pidetään sisätiloissa ympäri vuoden eivätkä laitumet ole enää niin laajoja. Karjatiloja on eniten Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Etelä-Suomessa, missä suurin osa arvokkaista perinnebiotoopeista sijaitsee, karjatiloja on enää vähän.

Lampaiden ja hevosten laidunnus voi osaltaan korvata vähentynyttä nautakarjan laidunnusta. Eri eläinten laiduntavat poikkeavat kuitenkin toisistaan. Esimerkiksi lampaat ovat suurempia eläimiä valikoivampia ravintonsa suhteen. Laiduntavaa eläintä tärkeämpiä tekijöitä ovat joka tapauksessa laidunnetun alueen koko ja laatu sekä laidunnuspaine.