>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Kokonaishakkuukertymällä tarkoitetaan kaikkea hakkuiden seurauksena metsästä poistuvaa puuta. Tämä koostuu kaupallisesti hakatusta puusta sekä kotitalouskäyttöön otetusta aines- ja energiapuusta.

Vuosittainen kokonaishakkuukertymä vaihteli 1980-luvun lopulla hieman 50 miljoonan kuutiometrin molemmin puolin. 1990-luvun alussa se laski selvästi, mutta kasvoi uudelleen ja on viimeisen vuosikymmenen ajan pysytellyt lähellä 60 miljoonaa kuutiometriä. Vuosi 2009 oli kuitenkin selvä poikkeus. Silloin hakkuukertymä putosi lähes 20 % lähinnä metsäteollisuustuotteiden huonon markkinatilanteen ja suurien puuvarastojen vuoksi. Vuonna 2010 tilanne näyttäisi palautuneen likipitäen ennalleen.

1990-luvulla kokonaishakkuumäärät kasvoivat lähes 25 %. Kasvu oli Etelä-Suomessa (26 %) hieman Pohjois-Suomea (21 %) nopeampaa. Vuosina 2000–2010 kokonaishakkuumäärät ovat laskeneet Etelä-Suomessa lähes kymmenellä prosentilla, mutta kasvaneet edelleen Pohjois-Suomessa hitaasti. Koko maan tasolla kokonaishakkuukertymä on laskenut 2000-luvulla viitisen prosenttia.

Tukkipuiden hakkuut

Tukkipuiden hakkuukertymät kasvoivat 1990-luvulla osittain kokonaishakkuukertymää nopeammin. Erityisen nopeaa oli kuusitukkien hakkuukertymän kasvu Etelä-Suomessa, yli 50 % kymmenessä vuodessa. Mäntytukkien hakkuukertymä kasvoi Etelä-Suomessa 1990-luvulla noin 15 % ja koivutukkien laski lähes saman verran. Pohjois-Suomessa sekä mänty- että kuusitukkien hakkuukertymät kasvoivat 1990–1999 hieman yli neljänneksellä.

2000-luvulla kuusitukkien hakkuukertymä on ollut Etelä-Suomessa laskusuunnassa. Mäntytukkeja sen sijaan hakattiin vuonna 2007 enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vuosi 2009 oli syvä aallonpohja kaikkien tukkipuiden hakkuukertymissä, mutta tämä pudotus lienee väliaikainen. Lehtipuutukkien hakkuumäärissä ei ole havaittavissa selviä suuntauksia. Niiden hakkuut koostuvat pääasiassa koivusta.

Pohjois-Suomessa mäntytukkien hakkuukertymä on kasvoi koko 2000-luvun ajan aina vuoteen 2007 saakka. Tänä aikana kuusitukkien hakkuumäärät pysyivät puolestaan lähes samalla tasolla. Vuoden 2009 hakuukertymien notkahdus näkyy myös Pohjois-Suomessa.

Puu polttoaineena

Osaltaan puunkorjuun metsäelinympäristöihin kohdistamia paineita lisää 2000-luvulla nopeasti kasvanut metsähakkeen käyttö. Metsähakkeesta reilu kolmannes koostuu hakkuutähteestä eli hakkuualalta korjatuista oksista ja latvuksista. Merkittävän osuuden muodostavat myös ohuet rangat (pienpuu — lähes 30%), joita saadaan taimikonhoidon ja nuoren metsän kunnostuksen tuotteena. Kantojen osuus hakkeesta on noin 15 %.

Metsähakkeen käyttö energiantuotannossa on kasvanut vuotta 2007 lukuun ottamatta koko 2000-luvun ajan. Vuonna 2009 metsähaketta käytettiin energiantuotantolaitoksissa ja pientalojen lämmityksessä yhteensä noin 5,4 miljoonaa kuutiometriä eli yli kuusinkertaisesti vuoteen 2000 nähden.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Kokonaishakkuumäärät ovat viime vuosina olleet selvästi metsien kokonaiskasvua pienemmät. Metsätalous onkin tässä mielessä kestävää. Toisaalta erityisesti 1960-luvulta alkanut Suomen metsävarojen (puuston tilavuuden) kasvu on pitkälti seurausta soiden ojituksista ja voimaperäisestä metsien hoidosta. Tämä on merkinnyt mm. luonnontilaisten soiden (SU1 ja SU5) ja metsien lahopuun voimakasta vähenemistä (ME6). Metsien kasvu on voimakkaimmillaan silloin, kun puusto on nuorta.

Korkeat hakkuumäärät ja kasvava metsähakkeen korjuu vähentävät metsään jäävän lahopuun määrää. Talousmetsissä hakkuupoistuma on korvannut luonnonmetsien luonnonpoistuman, jossa elävä puu kuolee ja lahoaa metsään. Etenkin voimakkaan luonnonhäiriön kuten metsäpalon tai myrskykaadon jälkeen jää luonnonmetsiiin runsaasti kuollutta puuta, joka lopulta lahoaa. Tällainen puuaines kerätään talousmetsistä tehokkaasti pois.

Korkeiden hakkuumäärien seurauksena talousmetsissä ei muodostu juurikaan puustoltaan vanhoja metsiä, jotka ovat luonnontilaisessa boreaalisessa metsämaisemassa vallitsevia. Lukuisat uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia joko vanhoista metsistä tai lahopuusta.

Nykyisten metsänhoitosuositusten mukaan talousmetsiin jätetään uudistushakkuiden yhteydessä jonkin verran korjaamatonta säästöpuustoa. Etelä-Suomen lahopuumäärät ovat hienokseltaan kasvaneet (ME6), mikä on todennäköisesti seurausta uusista käytännöistä.