>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Kokonaishakkuukertymällä tarkoitetaan kaikkea hakkuiden seurauksena metsästä poistuvaa puuta. Tämä koostuu kaupallisesti hakatusta puusta sekä kotitalouskäyttöön otetusta aines- ja energiapuusta.

Vuosittainen kokonaishakkuukertymä vaihteli 1980-luvun lopulla hieman 50 miljoonan kuutiometrin molemmin puolin. 1990-luvun alussa se laski selvästi, mutta kasvoi uudelleen ja on viimeisen vuosikymmenen ajan pysytellyt noin 60 miljoonassa kuutiometrissä. Vuonna 2008 hakkuumäärät laskivat selvästi edellisvuodesta, mikä johtui osittain vaikeista korjuuolosuhteista talvella, osittain talouden taantumasta ja metsäteollisuuden orastavasta murroksesta.

Vuosina 1990–1999 kokonaishakkuumäärät kasvoivat lähes 25 %. Kasvu oli Etelä-Suomessa (26 %) hieman Pohjois-Suomea (21 %) nopeampaa. Vuosina 2000–2006 kokonaishakkuumäärät ovat laskeneet Etelä-Suomessa lähes kymmenellä prosentilla, mutta kasvaneet edelleen Pohjois-Suomessa hitaasti. Koko maan tasolla kokonaishakkuukertymä on laskenut 2000-luvulla viitisen prosenttia.

Tukkipuiden hakkuut

Tukkipuiden hakkuukertymät kasvoivat 1990-luvulla osittain kokonaishakkuukertymää nopeammin. Erityisen nopeaa oli kuusitukkien hakkuukertymän kasvu Etelä-Suomessa, yli 50 % vuosina 1990–1999. Mäntytukkien hakkuukertymä kasvoi Etelä-Suomessa 1990-luvulla noin 15 % ja koivutukkien laski lähes saman verran. Pohjois-Suomessa sekä mänty- että kuusitukkien hakkuukertymät kasvoivat 1990–1999 hieman yli neljänneksellä.

2000-luvulla tukkipuiden hakkuukertymät ovat Etelä-Suomessa olleet laskusuunnassa, mutta vuonna 2007 hakattiin enemmän mäntytukkeja kuin koskaan aikaisemmin ja kuusitukkejakin verrattain paljon. Vuonna 2008 hakkuukertymät jälleen laskivat, kuusitukkien osalta huomattavasti. Lehtipuiden hakkuumäärien vaihtelussa ei ole havaittavissa selviä suuntauksia. Lehtipuiden hakkuut koostuvat pääasiassa koivusta.

Pohjois-Suomessa mäntytukkien hakkuukertymä on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Suurimmillaan se oli vuonna 2007. Tänä aikana kuusitukkien hakkuumäärät ovat puolestaan pysyneet lähes samalla tasolla.

Puu polttoaineena

Puunkorjuun metsäelinympäristöihin kohdistamia paineita lisää osaltaan 2000-luvulla nopeasti kasvanut metsähakkeen käyttö. Metsähakkeesta noin 60% koostuu hakkuutähteestä eli hakkuualalta korjatuista oksista ja latvuksista. Jäljelle jäävään osuuteen sisältyvät muun muassa ohuet rangat (20%), joita saadaan taimikonhoidon ja nuoren metsän kunnostuksen tuotteena, sekä avohakkuualoilta kerätyt kannot (5%).

Metsähakkeen käyttö energiantuotannossa on kasvanut lähes koko 2000-luvun ajan. Vuonna 2007 hakkeen käyttö väheni 13% edeltäneestä vuodesta, mutta nousi sen jälkeen korkeammalle kuin koskaan aikaisemmin. Vuonna 2008 metsähaketta käytettiin energiantuotantolaitoksissa ja pientalojen lämmityksessä yhteensä noin 4,6 miljoonaa kuutiometriä.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Kokonaishakkuumäärät ovat viime vuosina olleet selvästi metsien kokonaiskasvua pienemmät. Metsätalous onkin tässä mielessä kestävää. Toisaalta erityisesti 1960-luvulta alkanut Suomen metsävarojen (puuston tilavuuden) kasvu on pitkälti seurausta soiden ojituksista ja voimaperäisestä metsien hoidosta. Tämä on merkinnyt mm. luonnontilaisten soiden (SU1 ja SU5) ja metsien lahopuun voimakasta vähenemistä (ME6). Metsien kasvu on voimakkaimmillaan silloin, kun puusto on nuorta.

Korkeat hakkuumäärät ja kasvava metsähakkeen korjuu vähentävät metsään jäävän lahopuun määrää. Talousmetsissä hakkuupoistuma on korvannut luonnonmetsien luonnonpoistuman, jossa elävä puu kuolee ja lahoaa metsään. Etenkin voimakkaan luonnonhäiriön kuten metsäpalon tai myrskykaadon jälkeen jää luonnonmetsiiin runsaasti kuollutta puuta, joka lopulta lahoaa. Tällainen puuaines kerätään talousmetsistä tehokkaasti pois.

Korkeiden hakkuumäärien seurauksena talousmetsissä ei muodostu juurikaan puustoltaan vanhoja metsiä, jotka ovat luonnontilaisessa boreaalisessa metsämaisemassa vallitsevia. Lukuisat uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia joko vanhoista metsistä tai lahopuusta.

Nykyisten metsänhoitosuositusten mukaan talousmetsiin jätetään uudistushakkuiden yhteydessä jonkin verran korjaamatonta säästöpuustoa. Etelä-Suomen lahopuumäärät ovat hienokseltaan kasvaneet (ME6), mikä on todennäköisesti seurausta uusista käytännöistä.