>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Vuonna 2000 tehdyssä lajien uhanalaisuuden arvioinnissa metsien todettiin olevan uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö. Metsissä esiintyy 37 % kaikista uhanalaisista lajeista eli huomattavasti enemmän kuin missään muussa elinympäristössä. Yli puolet uhanalaisista metsälajeista on lehtometsien lajeja, toiseksi eniten on kangasmetsien lajeja. Uhanalaisia lajeja esiintyy lisäksi pienialaisemmissa harjumetsissä ja paloalueilla.

Kangasmetsien lajeista 79 % on vanhojen metsien lajeja. Esimerkiksi monet kovakuoriaiset, kääväkkäät ja jäkälät esiintyvät ainoastaan vanhoissa kangasmetsissä. Lehtojen lajeista puolestaan 31 % on vanhojen lehtojen lajeja. Muun muassa helttasienien, tattien ja kääväkkäiden sekä selkärangattomista eläimistä kovakuoriaisten joukossa on vanhoissa lehdoissa elämään erikoistuneita lajeja. Lehtometsät ovat merkittäviä elinympäristöjä myös putkilokasveille ja perhosille. Paloalueiden uhanalaiset lajit ovat hyönteisiä, muun muassa kovakuoriaisia, perhosia, luteita ja pistiäisiä.

Metsien osalta uhanalaisten lajien määrän arvioidaan kasvavan nisäkkäitä lukuunottamatta kaikissa eliöryhmissä vuoteen 2010 mennessä. Vähäisin lisäys on uhanalaisten putkilokasvien, jäkälien ja kovakuoriaisten määrässä. Uhanalaisuus kasvaa todennäköisesti eniten aiemmin huonosti tunnetuissa hyönteisryhmissä, sillä niissä arvioitavien lajien määrä on vuoden 2010 tarkastelussa 78 % suurempi kuin vuonna 2000.

Vuoden 2000 uhanalaisuustarkastelun mukaan metsistä on hävinnyt 61 lajia. Eniten on hävinnyt kovakuoriaisia ja sieniä. Hävinneiden lajien määrän arvioidaan kasvavan useissa eliöryhmissä vuoteen 2010 mennessä. Eniten lajeja häviää huonosti tunnetuissa eliöryhmissä. Esimerkiksi pistiäisistä jopa kymmenen lajin ennustetaan hävinneen vuosina 2000–2010.

Uhanalaistumisen syitä

Elinympäristöjen määrän ja laadun muutokset ovat merkittävin syy lajiston monimuotoisuuden muutoksiin. Lajien uhanalaistumiseen ovat vaikuttaneet erityisesti tiettyjen luonnonmetsien rakennepiirteiden, kuten lahopuun määrän ja erilaisten metsätyyppien väheneminen talousmetsien yleistyessä, sekä alhainen suojelun aste. Lahopuulla elävät lajit ovat merkittävä ryhmä metsälajistossa, mutta niiden häviämistodennäköisyys on suuri sopivien habitaattien harvinaistuessa. Lehdot ovat metsätyypeistä merkittävin uhanalaisten lajien elinympäristö. Monien lehtolajien uhanalaisumiseen on vaikuttanut lehtometsien pirstoutuminen. Lisäksi kuusettuminen ja lahopuun väheneminen heikentävät jäljelle jääneiden laikkujen laatua.