>> Indikaattorin taustatiedot

Luontodirektiivin lajien suojelutaso

Metsissä esiintyy 32 EU:n luontodirektiivin lajia. Ne kaikki esiintyvät boreaalisella alueella, mutta neljää tavataan myös alpiinisella alueella. Metsien direktiivilajit ovat pääasiassa sammalia, putkilokasveja, nisäkkäitä ja kovakuoriaisia. Lisäksi kolme perhoslajia, yksi kotilo ja yksi lude on liitetty luontodirektiiviin. Metsien direktiivilajien ensisijaiset elinympäristöt vaihtelevat kangasmetsistä lehtomaisiin kangasmetsiin ja erilaisiin lehtometsiin. Osa direktiivilajeista on vanhojen metsien lajeja, osa taas viihtyy paloalueilla ja luontaisen sukkession alkuvaiheen metsissä.

Suurin osa luontodirektiivin metsälajeista on luokiteltu suojelutasoluokkaan epäsuotuisa-riittämätön. Viiden lajin - metsäjäniksen, metsäpeuran, erakkokuoriaisen, kirjoverkkoperhosen ja myyränportaan - suojelutaso on arvioitu suotuisaksi, eli elinvoimaisimpaan luokkaan. Kaikkein heikoin suojelutaso on puolestaan punahäröllä ja hämeenkylmänkukalla, jotka edustavat luokkaa epäsuotuisa-huono. Hämeenkylmänkukan suojelutason ennustetaan lisäksi edelleen heikkenevän tulevaisuudessa, mikä on seurausta harjumetsien heikosta tilasta.

Lähes kaikki luontodirektiivin metsissä esiintyvät kovakuoriaislajit sekä kolme sammallajia ovat riippuvaisia lahopuusta. Niiden epäsuotuisa-riittämätön suojelutaso johtuu pääasiassa kuolleen puun pienestä määrästä niin talousmetsissä kuin monilla suojelualueillakin (ks. ME6).

Lintudirektiivin lajien kantojen kehitys

Metsissä elävistä lintudirektiivin lajeista yli puolen kannat supistuivat 1900-luvulla ennen vuotta 1990. Usemmiten kannan pienenemisen taustalla olivat metsästys ja petolintujen vaino. Metsien rakenteen muutokset, etenkin lahpuun väheneminen, vaikuttivat tikkalintujen vähenemiseen. Samaan aikaan kolmen lajin kannat vahvistuivat.

Vuoden 1990 jälkeen lajien parimäärien pienentyminen on ollut harvinaisempaa. Mehiläishaukan kanta on kääntynyt laskuun ja teeren sekä metson kannat jatkaneet laskuaan. Metsäkanalintujen kannat alkoivat taantua voimakkaasti jo 1960-luvulla, eikä niiden vähenemistä ole saatu pysäytettyä.

Pesivien maakotkien ja valkoselkätikkojen parimäärät ovat suojelutoimien ansiosta alkaneet kasvaa. Valkoselkätikan Suomen kanta on lisäksi saanut vahvistusta lähialueilta. Myös palokärjen kannat ovat vahvistuneet.