|
ME3 Maanmuokkaus hakkuualoilla |
 |
 |
 |
|
 |
 |
 |
|
|
Kehitys
|
|
|
Tavallisimmin uudistushakkuualojen maapohja muokataan koneellisesti, jonka jälkeen metsä uudistetaan istuttamalla tai kylvämällä. Uudistusalojen maanmuokkaus on yleistynyt 1960-luvun alun jälkeen vallitsevaksi käytännöksi. Vuodesta 1990 alkaen vuotuiset maanmuokkausalat ovat vaihdelleet 115 000 ja reilun 130 000 hehtaarin välillä. Selvää trendiä määrien kehityksessä ei ole ollut tänä aikana havaittavissa.
Viimeisen 40 vuoden aikana koko maan uudistushakkuualoja on käsitelty maanmuokkausmenetelmin – joko auraamalla, mätästämällä, laikuttamalla tai äestämällä – yhteensä lähes viisi miljoonaa hehtaaria. Nykyisen maanmuokkaustahdin jatkuessa noin kaksi kolmasosaa talouskäytössä olevista metsämaan kankaista tulisi käsiteltyä yhden keskimääräisen hakkuukierron (noin 100 vuotta) aikana.
Säätöaurauksesta (entisestä aurauksesta) on luovuttu sekä Metsähallituksen että metsäyhtiöiden omistamilla mailla, mutta yksityismaiden uudistusaloja säätöaurataan vielä noin 5 000 hehtaaria vuodessa. 2000-luvulla kevyemmät maanmuokkausmuodot, laikutus ja äestys, ovat olleet yleisimpiä. Vuonna 2008 niiden osuus oli 75 % kaikesta uudistusalojen maanmuokkauksesta.
|
 |
Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen
|
| Vaikka erityisesti kevyempien maanmuokkausmenetelmien näkyvät jäljet häviävät verrattain nopeasti, maanmuokkauksen pitkäaikaisvaikutuksista monimuotoisuuteen ei ole kattavaa tietoa. Yksi sen todetuista vaikutuksista on maassa olevan lahoavan puuaineksen tuhoutuminen. Uudistushakkuuikäisissä talouskuusikoissa on havaittu maapuukappaleiden tilavuushävikin olleen kokonaisuudessaan jopa 80 % uudistushakkuun ja äestyksen jälkeen. Maanmuokkaus vaikuttaakin merkittävästi mahdollisuuksiin kasvattaa lahopuun määrää talousmetsissä Maapuuta on kaikesta Suomen metsien lahopuusta hieman yli 70 %. |
|
| Tämä indikaattori päivitetään vuosittain. |
|
|
|
Päivitetty ( 20.02.2010 ) |
