|
 |
 |
 |
|
|
Kehitys
|
|
|
Suurin osa avohakkuualoista on 1960-luvun puolenvälin jälkeen uudistettu istuttamalla. Kokonaisuudessaan Suomessa on yli neljä miljoonaa hehtaaria istutettuja metsiä. 1990-luvulla vuotuiset istutusmäärät laskivat 20 %, kun kylvömäärät taas kasvoivat yli 50 %. Vuodesta 2000 alkaen kehitys on ollut päivastaista, mutta hitaampaa. Kylvömäärät ovat laskeneet hieman ja istutusmäärät puolestaan kasvaneet.
1970- ja 1980-luvuilla metsänviljelyssä suosittiin mäntyä. Suomen metsät ovatkin muuttuneet puulajistoltaan yhä mäntyvaltaisemmiksi (ks. ME9). 1990-luvulta lähtien metsäistutuksille taimitarhoilta toimitettujen männyntaimien määrä on pienentynyt huomattavasti, mutta kuusentaimien määrä on vastaavasti kasvanut. Myös raudus- ja hieskoivujen taimien käyttö metsänviljelyssä on vähentynyt merkittävästi 1990 ja 2000-luvuilla.
Vuonna 2009 ryhmään "muut lajit" sisältyi 0,3% kaikista metsäistutuksille toimitetuista taimista. Lajeista ryhmään kuuluivat muun muassa hybridihaapa (eurooppalaisen haavan ja amerikanhaavan risteytys), siperianlehtikuusi sekä visakoivu.
|
|
Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen
|
| Tavallisesti uudistusalalle istutetaan tai kylvetään vain yhtä puulajia, jolloin toimenpiteet vähentävät puulajien monimuotoisuutta metsissä. Varsinkin lehtipuiden määrä on keinotekoisesti uudistetussa nuoressa metsässä huomattavasti luonnontilaista alhaisempi. Istutuksen tai kylvön avulla aikaansaadut viljelymetsät ovat rakenteeltaan yksipuolisia tuotantometsiä, joissa luontaisesti eri-ikäisrakenteisissa metsissä tai sekametsissä esiintyvä lajisto on taantunut. |
|
| Tämä indikaattori päivitetään vuosittain kesä-heinäkuussa. |
|
|
|
Päivitetty ( 08.03.2011 ) |
