ME8 Metsien ikärakenne

Tämä on tilaindikaattori (S = state = tila). DPSIR: drivers (taustamuuttujat), pressures (paineet), state (tila), impact (vaikutus), responses (toimenpiteet) Kohtalainen ikärakenteen nuorentuminen 1900-luvulla ennen vuotta 1990 (kehys). Heikko negatiivinen trendi sen jälkeen (nuoli)
>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Suomen metsien ikärakenne on muuttunut merkittävästi viimeisten 90 vuoden aikana. Luonnon monimuotoisuuden kannalta suurin muutos on ollut Pohjois-Suomen vanhojen metsien määrän väheneminen 1920-luvulta nykyaikaan tultaessa. 1920-luvulla Pohjois-Suomessa lähes 45% kaikista metsistä oli yli 140 vuotta vanhoja, mutta vuonna 1990 niiden osuus oli pienentynyt 19 prosenttiin. Viimeisten 20 vuoden aikana yli 140 vuotiaiden metsien osuus on pienentynyt edelleen, mutta kahden viimeisimmän valtion metsien inventoinnin välillä ei ole tapahtunut muutosta.

Etelä-Suomen metsien ikärakenne oli jo 1920-luvulla voimakkaasti ihmistoiminnan muokkaama. Laajalle levinneen kaskiviljelyn seurauksena yli 140-vuotiaiden metsien osuus oli kutistunut 0,7 prosenttiin. Myöhemmin vanhimpien metsien osuus on Etelä-Suomessa yli kaksinkertaistunut, mutta se on edelleen pieni, vain 1,6 %. Osuus ei ole kasvanut vuoden 1990 jälkeen.

Samaan aikaan kun metsien vanhimmat ikäluokat ovat pienentyneet Pohjois-Suomessa ja kasvaneet hieman Etelä-Suomessa, hyvin nuorten metsiköiden (1-20 vuotta) osuus on kolminkertaistunut koko maassa. Puuttoman alan osuus on sen sijaan pysytellyt reilussa prosentissa metsäalasta.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Luonnontilaisen metsän puuston ikärakenne on tyypilliseen talousmetsään verrattuna paljon vaihtelevampi. Metsätalouden uudistushakkuissa syntyy tasaikäisiä metsiköitä, joissa on pieniä säästöpuuryhmiä. Luonnontilaiset metsät koostuvat puolestaan eri ikäisistä ja kokoisista puista, joiden joukossa on yleensä säilynyt muutamia erittäin vanhoja yksilöitä. Näissä metsissä on luonnollisen poistuman vuoksi myös paljon lahopuuta (ks. ME6). Epäsäännöllisin väliajoin toistuvien häiriöiden aiheuttamat aukot esimerkiksi kuusimetsän latvuksessa mahdollistavat myös lehtipuiden esiintymisen, mikä lisää edelleen metsäelinympäristön vaihtelevuutta.

Rakenteeltaan vaihtelevassa metsässä viihtyy runsas ja monimuotoinen lajisto, sillä puut ylläpitävät eri ikävaiheissaan erilaista lajistoa. Puuston ikä ja koko vaikuttavat myös metsikön pienilmastoon, mikä voi vaikuttaa ratkaisevasti muiden lajien selviytymiseen.

Tämä indikaattori päivitetään noin viiden vuoden välein (valtakunnan metsien inventoinnin aikataulun mukaisesti).

Keskustelua aiheesta

Aloita keskustelu »

Lisää kommentti

Kirjoita kuvan koodi tekstikenttään

Kirjoita kuvan koodi tekstikenttään
Kokeile uutta koodia

Viestisi lähetetään sivuston ylläpitäjille tarkastettavaksi. Uudet kommentit pyritään julkaisemaan viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Indikaattorit aihepiireittäin