>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Metsiköissä vallitseva laji on valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) käytetyn määritelmän mukaan se, jonka tilavuus kattaa suurimman osan puuston kokonaistilavuudesta. Taimikoissa vallitsevaksi lajiksi katsotaan metsätalouden metsänhoitotoimien kohdelaji.

Mäntyä on suosittu metsänviljelyssä ja soiden ojituksessa kuluneiden 50 vuoden aikana muiden lajien kustannuksella. Tämän seurauksena mäntyvaltaisten metsien osuus metsämaasta on kasvanut 17%. Samaan aikaan kuusivaltaisten metsien osuus on pudonnut 11%. Lehtipuuvaltaisten metsien osalta kehitys ei ole ollut yhtä suoraviivaista. Niiden määrä väheni kaskimetsien katoamisen myötä aina 1960-luvulle saakka, mutta viime vuosikymmeninä lehtimetsät ovat jälleen hitaasti yleistyneet.

Lehtipuulajeistamme esimerkiksi haapa on yleistynyt Etelä-Suomessa, jossa sen määrä on yli kaksinkertaistunut 1950-luvun jälkeen. Pohjois-Suomessa sitävastoin haavan määrä on pysynyt lähes samana. Haavan lisääntyminen maamme eteläosissa on yhdenmukaista puuston kokonaismäärän kasvun kanssa. Siksi haavan osuus puuston kokonaismäärästä on kasvanut vain 0,4%.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Suomen metsissä on suhteellisen vähän puulajeja, mutta niiden määrällä on siitä huolimatta suuri merkitys metsien monimuotoisuudelle. Puulajimme ovat rakenteellisilta ominaisuuksiltaan varsin erilaisia, ja ylläpitävät siksi erilaista lajistoa. Esimerkiksi kasvinsyöjät voivat usein hyödyntää vain tiettyjä puulajeja tai niiden osia. Eri puulajien pinnalla kasvaa myös erilainen jäkälälajisto, ja niitä lahottavat ja hajottavat erikoistuneet eliöt.

Puulajit eroavat myös muun muassa kasvunopeutensa, elinikänsä ja varjostuksen sekä häiriönsietokykynsä perusteella. Yleisimmät lehtipuumme kuten koivut ja haapa kasvavat nopeasti valoisilla metsäaukeilla, mutta alkavat vähentyä, kun hitaammin kasvavien männyn ja kuusen aiheuttama varjostus lisääntyy niiden vallatessa alaa. Suomessa yleisimpiin mänty- tai kuusivaltaisiin metsiin voi muodostua monimuotoisuutta lisääviä lehtipuulaikkuja häiriöiden kuten myrskyjen ja metsäpalojen seurauksena.