|
RK5 Kansalliset kaupunkipuistot |
 |
 |
 |
|
 |
 |
 |
|
|
Kehitys
|
|
|
Kansalliset kaupunkipuistot edustavat uutta näkökulmaa luonnonsuojelussa. Niiden perustaminen on ollut mahdollista alkaen vuodesta 2000, jolloin nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki astui voimaan. Kansalliset kaupunkipuistot eivät ole suojelualueita perinteisessä merkityksessä, vaan niiden tavoitteena on kaupunkisuunnitelun keinoin turvata viherympäristöjen eheä jatkumo luonnonalueilta kaupungin keskustan puistoihin. Kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan liittää alueita, jotka on kaavassa osoitettu esimerkiksi puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi. Kaupunki tekee hakemuksen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta ja perustamispäätöksen vahvistaa ympäristöministeriö.
Tähän mennessä Suomessa on perustettu viisi kansallista kaupunkipuistoa, joilla on katsottu olevan erityistä arvoa kaupungin historian, virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Enimmäinen kansallinen kaupunkipuisto perustettiin vuonna 2001 ja viimeisin vuonna 2010. Kaikki nykyiset kaupunkipuistot sijaitsevat keskikokoisissa kaupungeissa Etelä-Suomessa, Hämeenlinnassa, Porissa, Heinolassa, Hangossa ja Porvoossa. Kaupunkipuistot kattavat yhteensä noin 12 500 hehtaarin laajuisen alueen, josta maapinta-alan osuus on noin 4 400 hehtaaria.
Ympäristöministeriön mukaan Suomeen voidaan perustaa noin kymmenen kansallisen kaupunkipuiston verkosto. Turkuun vuonna 2011 perustetulle kulttuuripääkaupunkipuistolle on tarkoitus hakea kansallisen kaupunkipuiston statusta. Lisäksi selvityshankkeita kaupunkipuistojen perustamisesta on käynnistelty useissa muissa kaupungeissa eri puolilla Suomea.
|
|
Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen
|
Kansalliseksi kaupunkipuistoksi perustettavan alueen tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä alueita. Puiston on oltava viheralueena riittävän laaja ja häiriötön sekä rakenteeltaan yhtenäinen. Lisäksi alueella on oltava lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja sen on jatkuttava yhtenäisenä ydinkeskustasta kaupungin ulkopuolisiin luontoalueisiin tai maaseutuun. Kansallisten kaupunkipuistojen voidaankin arvioida edistävän ja turvaavan luonnon monimuotoisuutta paikallis- ja aluetasolla.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset vahvistetut kaavat ovat oikeusvaikutuksiltaan vahvempia kuin kansallisen kaupunkipuiston perustamispäätös tai sille laadittava hoito- ja käyttösuunnitelma. Kaavojen laadinnassa ja muuttamisessa sekä muuta aluetta koskevassa suunnittelussa tulee kuitenkin huomioida kansallisen kaupunkipuiston tavoitteet. Lisäksi kaupunkipuiston alueella ovat voimassa esimerkiksi luonnonsuojelulain tai metsälain mukaiset säädökset.
|
|
|
|
|
|
Päivitetty ( 07.04.2011 ) |
