|
SV2 Sisävesien typpikuormitus |
 |
 |
 |
|
 |
|
 |
|
|
Kehitys
|
|
Sisävesiin kohdistuvan typpikuormituksen väheneminen on ollut huomattavasti hitaampaa kuin fosforikuormituksen väheneminen. Vuonna 2009 vesistöihin kohdistuvan typpikuormiutksen suuruudeksi arvioitiin 74 300 tonnia. Pistekuormittajien osuus typpikuormituksesta on noin 20 % ja hajakuormittajien noin 60 %.
Pistelähteistä peräisin oleva typpikuormitus on fosforikuormituksen tavoin laskenut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Teollisuuden typpipäästöt ovat lähes puolittuneet 1980-luvun alun lukemista. Myös yhdyskuntajätevesien typpikuormitus on laskenut 1980- ja 1990-lukujen tasosta, mutta se on silti pysynyt melko korkeana. Yhdyskunnnat ovatkin maatalouden ja typpilaskeuman jälkeen suurin ihmistoiminnasta aiheutuvan typpikuormituksen lähde. Jätevedenpuhdistamojen puhdistusteho typen osalta on noin 30 %. Muista pistekuormittajista sekä turvetuotannon että kalankasvatuksen typpipäästöt ovat olleet vähenemään päin 1990-luvun puolivälistä lähtien.
Hajakuormituksen typpipäästöt ovat päinvastoin kasvaneet vuodesta 1995 lähtien. Maatalous on maamme suurin vesistöjen typpikuormituksen lähde noin 53 % osuudellaan ihmisen aiheuttamasta kuormituksesta. Maataloudesta peräisin oleva typpikuormitus on viime vuosikymmenellä saattanut jopa hieman lisääntyä kuormituksen vähentämiseen pyrkivistä toimenpiteistä huolimatta. Siten maatalousvaltaisten valuma-alueiden pienissä järvissä ja joissa typpipitoisuus on keskimäärin kasvanut, vastoin sisävesien yleistä kehitystä.
Metsätalouden typpipäästöjä pyritään rajoittamaan metsien uudisojitusta vähentämällä. Kunnostusojitusten suuri määrä aiheuttaa kuitenkin vielä runsaasti ravinnekuormitusta vesistöihin. Parin viime vuoden aikana tapahtunutta kuormituksen laskua lukuunottamatta metsätalouden typpipäästöt ovat pysyneet melko tasaisina. Myös haja-asutuksen typpikuormituksen on arvioitu pysyneen samalla tasolla koko 2000-luvun ajan. |
|
Vaikutus sisävesien monimuotoisuuteen
|
Typpi on yksi kasvien pääravinteista, ja se rajoittaa sisävesien perustuotantoa eniten heti fosforin jälkeen. Typpi edesauttaa vesitöjen rehevöitymistä, joten sen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat melko samanlaiset kuin fosforinkin. Typen rehevöittäviä vaikutuksia vesistöissä ei kuitenkaan pidetä yhtä voimakkaina ja uhkaavina kuin fosforin.
Rehevöityvissä vesitöissä perustuotanto runsastuu. Tällöin vesikasvillisuus lisääntyy ja lajimäärä kasvaa. Samalla kuitenkin myös lajikoostumus muuttuu, kun karuissa ja kirkkaissa vesissä viihtyvät lajit väistyvät ravinteikkaampien vesien lajien tieltä. Kalastossa särkikalat valtaavat alaa lohikalojen kustannuksella. Kalat runsastuvat, jolloin niiden saalistaman suurikokoisen eläinplanktonin määrä vähenee. Tämä puolestaan vaikuttaa kasviplanktoniin, joka laiduntajien rajoittavan vaikutuksen vähetessä runsastuu. Paljon planktonlevää sisältävä vesi on sameaa, mutta sopivissa sääolosuhteissa sen runsastuminen edelleen saattaa johtaa myös kelluvien levälauttojen muodostumiseen. Pohjakasvillisuus väheneekin rehevissä järvissä kelluslehtisten kasvien ja pintalevien varjostavan vaikutuksen vuoksi.
Järvessä, jossa perustuotanto on suurta, myös happea kuluttava hajotustoiminta kiihtyy. Happipitoisuuden alentuessa pohjaeläimistö yksipuolistuu ja kalasto köyhtyy. Lisäksi ravinteisuuden kasvaessa liian suureksi lajimäärä alkaa jälleen vähetä. Esimerkiksi ahven ja kivien päällä kasvavat päällyslevät ovat lajeja, jotka hyötyvät lievästä ravinteisuuden kasvusta, mutta alkavat taantua rehevöitymisen edetessä.
|
|
| Tämä indikaattori päivitetään vuosittain. |
|
|
|
Päivitetty ( 19.04.2011 ) |
