>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Soiden lajien osuus kaikista uhanalaisista lajeista on 5 %, joka vastaa kutakuinkin suolajiston osuutta (4 %) Suomen koko hyvin tunnetusta lajistosta. Voimakkaat ja laaja-alaiset elinympäristöjen muutokset ovat aiheuttaneet suolajiston uhanalaistumista, mutta eivät kuitenkaan aivan siinä mittakaavassa, mitä saattaisi muutosten perusteella odottaa. Luonnontilaisia soita on yhä jäljellä kohtuullisen runsaasti Pohjois-Suomessa.

Etelä-Suomen ja joidenkin suotyyppien osalta tilanne on kuitenkin toinen. Yli puolet soiden uhanalaisista lajeista on ravinteisten lettojen lajeja. Lähes kaikissa lajiryhmissä on uhanalaistuneita lettolajeja, mutta suhteellisesti eniten niitä on putkilokasveissa ja lehtisammalissa. Toinen suoelinympäristö, jossa on paljon uhanalaisia lajeja, on korvet.

Suoperhosilla ja putkilokasveilla tehty alueellinen tarkastelu korostaa Etelä-Suomen suolajiston heikkoa tilannetta. Monilla lajeilla on vielä vahva kanta pohjoisessa, mutta Etelä-Suomessa lajit ovat taantuneet voimakkaasti elinympäristön häviämisen seurauksena. Lisäksi esimerkiksi suoperhosten ja joidenkin pitkäikäisten suokasvien kantojen taantuminen voi näkyä vasta vuosikymmenien kuluttua elinympäristön muutoksesta.

Yksittäisistä suolajeista kattavaa seurantatietoa on muuttohaukan kannakehityksestä 1970-luvulta alkaen. Vuonna 1970 tunnettuja muuttohaukkareviirejä oli ainoastaan alle kymmenen ja laji oli kuolla sukupuuttoon Suomesta. Tarkastettujen reviirien määrä on kasvanut koko seurantajakson ajan ja kanta on nyt lähes 300 paria. Erityisen nopeaa kannan kasvu on ollut 2000-luvulla. 1900-luvun alussa muuttohaukkoja arvioidaan pesineen Suomessa noin 700-1000 paria.

Uhanalaistumisen syitä

Merkittävin soiden lajien uhanalaistumista aiheuttanut ihmistoimi on ollut soiden ojittaminen metsätalouskäyttöön. Laajuudelta selvästi pienempimuotoinen soiden kuivattaminen ja raivaaminen pelloiksi on sekin ollut merkittävä tekijä, sillä tämä toimenpide on kohdistunut etenkin kaikista lajirikkaimpiin suoelinympäristöihin eli lettoihin. Valtaosa osa Etelä-Suomen letoista ojitettiin pelloiksi jo ennen 1950-lukua.