|
 |
|
|
|
|
Kehitys
|
|
|
Valtakunnaliseen päiväperhosseurantaan on ilmoitettu havaintoja kahdeksasta ainoastaan soilla elävästä päiväperhoslajista yhteensä noin 59 000 yksilöstä ja 820 ruudulta. Näiden havaintojen perusteella soiden päiväperhosten esiintymisalue vaikuttaisi supistuneen erityisesti Etelä-Suomessa, jossa viime vuosina varsinaisia suoperhosia on ilmoitettu vain noin puolella 1990-luvun alun havaintoruuduista. Laskevan suuntauksen taustalla voivat olla osittain myös havainnointiin liittyvät tekijät.
Suoperhosten esiintymisalueen painopiste on Pohjois-Suomessa, mutta havaintoja sieltä kertyy muuta maata vähemmän. Noin 500 vuosittaisesta ruudusta 18 % sijoittuu Pohjois-Suomeen, 23 % Keski-Suomeen ja 60 % Etelä-Suomeen. Pohjois-Suomen suoperhosten esiintymisessä havaittavissa oleva laskusuuntaus on tästä syystä epävarmin.
Suoperhosten runsautta esittävässä kuvaajassa ei ole havaittavissa yhdenmukaista laskua tai nousua kolmella alueella. Vuorovuotinen rämekylmänperhonen selittää Keski-Suomen kuvaajassa selvimmin näkyvän sahanteräkuvion. Kuitenkin lajikohtaisesti tarkasteltuna suonokiperhonen on ainoa, jonka havaintoruutujen osuus ja yksilörunsaus ovat säilyneet melko vakaana vuodesta 1991. Muilla havaittava enemmän tai vähemmän selvä lasku ilmentää soiden päiväperhosten ahdinkoa. |
|
Soiden perhoset
|
|
Suomen 120 päiväperhoslajista pääasiassa vain soilla elää kahdeksan. Soiden päiväperhoset voidaan levinneisyyden ja runsauden perusteella jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäisen muodostavat suuressa osassa maata esiintyvät melko runsaslukuiset lajit, joita on edelleen yleisesti myös Etelä- ja Keski-Suomessa. Nämä ovat rämehopeatäplä, suohopeatäplä, rämekylmänperhonen ja saraikkoniittyperhonen.
Toiseen ryhmään kuuluvat painotukseltaan pohjoiset suolajit. Runsaimpia ovat muurainhopeatäplä ja rahkahopeatäplä, jotka puuttuvat tyystin Ahvenanmaalta ja eteläisiltä rannikkoseuduilta. Suonokiperhonen lentää maan eteläosissa pääsääntöisesti vain parittomina vuosina. Suokirjosiipi on lajeista selvästi vähälukuisin, vaikka havaintoja on tehty laajalti Etelä-Hämeestä Utsjoelle. Tämän ryhmän lajien on havaittu taantuvan herkimmin soiden ojituksen seurauksena.
Erilaisilla rämeillä ja nevojen reunamilla elävistä muista päiväperhosista tavallisimpia ovat suokeltaperhonen, kangasperhonen, juolukkasinisiipi ja pursuhopeatäplä, jotka varsinkin maan pohjoisosissa menestyvät yleisesti myös kangasmetsissä ja muissa ympäristöissä. Nämä lajit voivat jopa hyötyä soiden ojituksesta, sillä ojitusta seuraava puuston kasvun kiihtyminen lisää niille sopivien elinympäristöjen määrää. Vain Pohjois-Suomessa elävä kairanokiperhonen on myös tyypillinen metsäisten soiden laji. |
Soiden indikaattoriperhoset
|
| Suokirjosiipi Pyrgus centaureae |
| Suohopeatäplä Boloria aquilonaris |
| Rämehopeatäplä Boloria eunomia |
| Muurainhopeatäplä Boloria freija |
| Rahkahopeatäplä Boloria frigga |
| Suonokiperhonen Erebia embla |
| Rämekylmänperhonen Oeneis jutta |
Saraikkoniittyperhonen Coenonympha tullia
|
Muita soilla esiintyviä päiväperhosia
|
| Suokeltaperhonen Colias palaeno |
| Kangasperhonen Callophrys rubi |
| Juolukkasinisiipi Albulina optilete |
| Pursuhopeatäplä Boloria euphrosyne |
Kairanokiperhonen Erebia disa
|
|
Tämä indikaattori päivitetään vuosittain tammikuussa.
|
|
|
|
Päivitetty ( 07.02.2010 ) |
