>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kuntien alueille sijoittuvan 12 pohjoisimman paliskunnan poromäärät olivat huipussaan 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, jolloin maa- ja metsätalousministeriön asettamat paliskuntien suurimmat sallitut poromäärät ylittyivät yleisesti. Poromäärät ovat 1990-luvun alkuvuosien jälkeen tasoittuneet noin 70 000 poroon.

Paliskuntakohtaisia porotokkien enimmäismääriä on tarkistettu alaspäin kolmeen otteeseen vuosina 1997, 1998 ja 2000. Viimeisen viiden vuoden ajan pohjoisimpien paliskuntien poromäärät ovat olleet hyvin lähellä enimmäismäärää, ylittäen sen 1—2 prosentilla.

Keskimääräinen porotiheys on ollut Tunturi-Lapissa 2000-luvun ajan noin 2,4 poroa neliökilometrillä maa-aluetta. Porotiheyksissä on kuitenkin selviä paliskuntakohtaisia eroja.  Pienin tiheys alle 2 poroa/km2 on Paatsjoen paliskunnassa Inarijärven itäpuolella. Korkeimmat tiheydet, lähes 3 poroa/km2 löytyvät Vätsärin, Näkkälän, Muotkatunturin ja Sallivaaran paliskunnista.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Porojen laidunnus vaikuttaa voimakkaasti Pohjois-Lapin kasvillisuuteen. Porot laiduntavat valikoivasti ravintoarvoltaan parhaita lajeja suosien, jolloin kasviyhteisöjen lajiston runsaussuhteet muuttuvat. Voimakas laidunnus myös kuluttaa kasvipeitettä ja maaperää. Porolaidunnuksen vaikutuksista jäkälälalaitumiin katso TU4.