>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Matkailun kokonaismäärää kuvaavien yöpymisten määrä Lapin matkailuliikkeissä kasvoi varsin tasaisesti aina vuoteen 2008, jonka jälkeen niissä on tapahtut pieni notkahdus. Koko seurantajakson aikana yöpymismäärät ovat kasvaneet noin 50 %.

Kolmessa pohjoisimmassa kunnassa Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella yöpymisten määrä ei ole kasvanut yhtä paljon kuin monin paikoin muualla Lapissa, mutta Enontekiöllä ja Inarissa kuitenkin 15–25 %. Utsjoen yöpyjämäärät ovat pieniä, eikä niiden kehityksessä ole selvää suuntausta.

Karkeasti arvioiden  kaikissa tunturialueen matkailuliikkeissä - eteläiset erillistunturit mukaan lukien - yövytään jonkin verran yli miljoonaa kertaa vuodessa. Kaikista yöpyjistä reilu kolmannes on ulkomaisia.

Tunturialueen kansallispuistojen käyntimäärät ovat kasvaneet viimeisten vuosien aikana voimakkaasti. Suomen suosituimman kansallispuiston Pallas–Ylläksen sekä niin ikään suositun Pyhä–Luoston käyntimääriä on arvioitu puistojen nykyisessä laajudessa vasta vuodesta 2005 alkaen. Pallas–Ylläksen kävijämäärät kasvoivat viidessä vuodessa lähes 50 % ja Pyhä–Luostonkin noin 25 %. Pidempään seuratun Urho Kekkosen kansallispuiston kävijämäärät kaksikertaistuivat reilussa kymmenessä vuodessa.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Matkailu on yksi tunturiluonnon monimuotoisuuteen eniten vaikuttavista ihmistoiminnan muodoista. Kasvavat matkailijamäärät voivat olla uhka tuntureiden herkille elinympäristöille sekä pohjoisten alueiden erämaisuuden säilymiselle varsinkin, jos matkailuun liittyy runsaasti maastoliikennettä (TU3). Matkailuun liittyvää maastoliikennettä ovat esimerkiksi moottorikelkkasafarit ja helikopterikuljetukset vaikeasti saavutettaviin paikkoihin.

Vaeltaminen ja luontomatkailu aiheuttavat maaperän ja kasvillisuuden eroosiota etenkin suosituimmilla reiteillä esimerkiksi kansallispuistoissa. Tallaamisen vaikutukset voivat olla tuhoisia maanpinnan kasviyhteisöille, jotka pohjoisissa olosuhteissa toipuvat usein varsin hitaasti. Suojelualueilla ja erämaissa vierailevat saattavat myös aiheuttaa häiriötä tietyille eläinlajeille, etenkin pesimäaikaan.

Monissa kansallispuistoissa käyntimäärät ylittävät jo kasvillisuuden kestokyvyn. Siksi onkin yhä tärkeämpää ohjata vierailijat pois alueilta, jotka ovat kaikkein herkimpiä eroosiolle tai harvinaisten lajien kasvupaikkoja.

Monet matkailun epäsuorista vaikutuksista ovat kuitenkin myönteisiä luonnon monimuotoisuuden kannalta, kun yleinen tietoisuus esimerkiksi suojelualueista ja niiden tärkeydestä kasvaa. Matkailu luo voimakkaan paineen tunturiluonnon suojelemiseen.