>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Tunturilintujen kantojen kehityksen tulkintaan liittyy toistaiseksi jonkin verran epävarmuutta. Indikaattorissa mukana olevan seitsemän tunturikoivikoiden, -paljakan ja -soiden lajin parimäärien keskimääräistä kehitystä kuvaava aikasarja on melko lyhyt. Lisäksi tunturilintukantojen vuotuinen vaihtelu on luontaisesti suurta.

Käytössä olevien seurantatietojen valossa tunturilinnuston kehitys näyttää kuitenkin huolestuttavalta. Vuosien 1996 ja 2010 välillä tunturilintujen kannat laskivat keskimäärin noin kolmanneksen.

Seurantajakson viimeiset usean lajin yhtäaikaiset hyvät vuodet ajoittuivat vuosituhannen vaihteeseen. Tämän jälkeen kantojen vaihtelun huiput ovat olleet selvästi aiempaa matalampia. Lajitasolla niittykirvisen ja kivitaskun kannat ovat laskeneet eniten.

Tunturilinnut

Tunturilintuihin on laskettu mukaan kaikki koordinaatin 760 pohjoispuolella tehdyistä laskennoista kertyneet havainnot kapustarinnasta, niittykirvisestä, sinirinnasta, kivitaskusta,  järripeiposta ja urpiaisesta. Lapinsirkun osalta mukaan on otettu kaikki havainnot. Toisin kuin ensiksi mainitut lajit lapinsirkku on yleinen ainostaan tunturielinympäristöissä.

Indikaattorin lajeista kapustarinta, niittykirvinen ja kivitasku ovat etupäässä avoimien tunturiniittyjen ja paljakoiden lajeja. Etelämpänä kapustarinta ja niittykirvinen esiintyvät yleisinä myös soilla (SU7) ja kivitasku etupäässä ihmisen muokkaamissa ympäristöissä pelloilla, hakkuuaukeilla ja taajamissa. Kapustarinnan pienessä tuntureilta kertyneessä aineistossa vuotuinen vaihtelu on ollut suurta. Toisin kuin selvästi vähentyneet niittykirvinen ja kivitasku, kapustarinta on pikemminkin runsastunut tunturialueella.

Sinirinnan ja lapinsirkun elinympäristöt ovat usein päällekkäisiä. Molemmat suosivat puoliavoimia puronvarsien pajuviitaluhtia ja muita kosteapohjaisia ympäristöjä. Sinirinta esiintyy kuitenkin myös lapinsirkkua etelämpänä ja sulkeutuneimmissa ympäristöissä. Molempien lajien aineistossa on runsaita vuosia myös viime vuosien joukossa, mutta kokonaiskehitys on laskeva.

Indikaattorin tunturikoivikoiden lajit järripeippo ja urpiainen näyttävät molemmat olleen aikaisempaa vähälukuisempia viime vuosina. Urpiaisen koivujen siemensatoa heijastelevat kannanvaihtelut ovat tosin yksiä suurimmista Suomen pesimälinnustossa.