>> Indikaattorin taustatiedot

Tilanne

Vuonna 2010 julkaistun lajien uhanalaisuusarvion mukaan tunturilajien osuus kaikista uhanalaisista lajeista on 5,7 %. Luku on hieman suurempikuin tunturilajien osuus  (4 %) kaikista Suomen hyvin tunnetuista lajeista. Tunturilajisto on siis hieman keskimääräistä uhanalaisempaa.

Uhanalaisia tunturilajeja on yhteensä 127. Niistä merkittävä esiintyy tunturikallioilla, -louhikoissa ja -kivikoissa (41 %) , mutta myös tunturikankaat (26 %) sekä tunturikosteikot (21 %) ovat niiden keskeisiä elinympäristöjä.

Eri eliöryhmät ovat varsin tasaisesti edustettuina tuntureiden uhanalaisessa lajistossa. Eniten niitä on kuitenkin putkilo- ja itiökasvien sekä perhosten ryhmissä.

Kehitys

Tunturilajien uhanalaisuuden kehitys vuosina 2000 ja 2010 tehtyjen arvioiden välillä oli erityisen hälyyttävä. Vain yhden lajin, lapinkirjokoisan, luokkaa voitiin sen yleistymisen vuoksi laskea. Tämä perhonen kuuluu nyt äärimmäisen uhanalaisten sijasta erittäin uhanalaisten lajien joukkoon.

Aitoja, lajien tilanteessa tapahtuneen muutoksen vuoksi tehtyjä negatiivia luokkamuutoksia oli yhteensä 27. Suurin osa  lajeista on putkilokasveja ja sammalia. Niistä usea kasvaa vain muutamalla paikalla esimerkiksi lumenviipymillä tai kalkkipitoisilla alustoilla.

Uhanalaistumisen syitä

Monet tuntureiden lajeista esiintyvät hyvin rajoitetuilla alueilla ja niiden populaatiot ovat pieniä. Tästä syystä ne ovat herkkiä satunnaisille muutoksille. Satunnaistekijät ovatkin tunturilajien merkittävin uhanalaisuuden syy.

Ihmisen toimista tunturilajien uhanalaisuuteen vaikuttavat  eniten porojen laidunnus, matkailu, maastoliikenne ja rakentaminen. Porojen ylilaidunnus voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa muutoksia kasvillisuuden runsaussuhteissa. Nämä muutokset puolestaan heijastuvat ravintoketjujen kautta moniin tunturilajeihin.

Myös matkailijoiden sekä maastoliikenteen aiheuttama maaston kuluminen heikentää joidenkin elinympäristöjen laatua. Monet pienialaiset, kulumiselle herkät habitaatit voivat olla elintärkeitä harvinaisten lajien säilymiselle.

Lisääntyvä rakentaminen Lapissa uhkaa tunturiluontoa paikallisesti. Lisäksi tunturialueilla harjoitetaan kaivostoimintaa, jonka vaikutukset rajoittuvat yleensä melko pienelle alueelle.

Ilmaston muuttuminen muodostunee lähitulevaisuudessa  tunturilajien suurimmaksi uhaksi, sillä lämpeneminen muuttaa niiden elinympäristöjä voimakkaasti. Vuonna 2010 ilmastonmuutos arvioitiin kuitenkin vielä vain kolmen lajin uhanalaisuuden ensisijaiseksi syyksi ja yhdeksi syyksi 17 lajin kohdalla.