VL1 Itämeren vieraslajit

Tämä on paineindikaattori (P = pressure = paine). DPSIR = drivers (taustavoimat), pressures (paineet), state (tila), impacts (vaikutukset), responses (toimenpiteet).
Heikko kielteinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen 1900-luvulla ennen vuotta 1990 (tausta). Paineen vaikutus on kasvanut voimakkaasti vuoden 1990 jälkeen (nuoli).

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Suomen merialueella esiintyy yhteensä 23 ihmisen toiminnan seurauksena sinne kotiutunutta vieraslajia. Näistä viittä voidaan pitää selvästi alkuperäisen lajiston ja elinympäristöjen kannalta haitallisena ja kahdeksan lajia ovat tarkkailtavia tai paikallisesti haitallisia. Lisäksi kahdeksaa vieraslajia ei ole vielä tavattu Suomen vesialueella, mutta niiden leviämistä Suomen aluevesille pidetään mahdollisena. Muita vieraslajeja tavataan 11.

Suomen merialueen vieraslajien määrä kasvoi melko tasaisesti 1900-luvun ajan 1980-luvulle saakka. Keskimäärin havaittiin yksi uusi vieraslaji vuosikymmenessä. 1990-luvulla uusia vieraslajeja havaittiin kolme ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä peräti yhdeksän.

Eniten vieraslajeja tavataan eteläisillä merialueilla, joiden vesi on lämpimintä ja suolaisinta eli olosuhteet uusien lajien leviämiselle useimmiten otollisimmat. Yli kymmenen vieraslajia tavataan kuitenkin myös aivan Itämeren pohjoisosissa.

Haitalliset vieraslajit

Kaikki viisi haitallista vieraslajia ovat saapuneet Suomen merialueelle laivaliikenteen mukana. Lajit ovat pienikokoisia ja kulkeutuvat helposti esimerkiksi laivojen painolastivesien mukana tai niiden runkoihin kiinnittyneinä.

Lajeista kolme aiheuttaa eniten haittaa laajojen, kovaan pohjaan kiinnittyvien yhdyskuntiensa seurauksena. Merirokko, valekirjosimpukka ja kaspianpolyyppi tukkivat vedenalaisia rakennelmia kuten vedenottoputkia ja lisäävät veneiden pohjaan kiinnittyessään niiden kitkaa ja siten polttoaineenkulutusta. Epäsuorasti ne lisäävät myös lajien torjuntaan kehitettyjen myrkkymaalien käyttöä.

Marenzelleria-monisukasmatojen ja petovesikirpun keskeisimmät vaikutukset liittyvät meren ravinnekiertojen ja ravintoketjujen muuttumiseen. Uudet monisukasmatolajit lisäävät ravinteiden liukenemista pohjasedimenteistä veteen ja muuttavat myös pohjaeläinyhteisöjen rakenteita. Petovesikirppu lisää ravintokilpailua eläinplanktonia syövien kalojen kanssa, mutta on myös uusi ravintokohde mm. silakalle. Runsaana esiintyessään petovesikirput muodostavat limaista massaa, joka takertuu heloposti mm. kalanpyydyksiin.

Merirokko Balanus improvisus
Valesinisimpukka Mytilopsis leucophaeata
Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia
Liejuputkimato (3 kpl) Marenzelleria spp.
Koukkuvesikirppu Cercopagis pengoi

Tarkkailtavat tai paikallisesti haitalliset vieraslajit

Tarkkailtavat tai paikallisesti haitalliset vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat Suomen rajojen ulkopuolella todettu haitalliseksi ja joiden todennäköisyys levitä Suomen vesialueelle on suuri (*) tai Suomessa paikallisesti esiintyviä vieraslaleja, joiden ei ole vielä todettu aiheuttaneen merkittävää haittaa, mutta jotka voivat olosuhteiden muuttuessa muodostua haitalliseksi. Useimmiten on kyse Suomen merialueelle hiljattain levinneistä lajeista, joiden esiintymisalue on toistaikseksi suppea. Tällaisia ovat esimerkiksi kalalajit hopearuutana, mustatäplätokko ja rohmutokko, jotka havaittiin Suomessa ensimmäistä kertaa 2000-luvulla. Etenkin ilmaston lämmetessä lajit saattavat levitä voimakkaasti ja muuttaa merialuiden ravintoketjuja. Lisäksi hopearuutana voi olla uhka alkuperäisille lajeille risteytymisen kautta.

Vesiruttoa lukuun ottamatta muutkin tarkkailtavat ja paikallisesti haitalliset vieraslajit ovat uusia tulokkaita Suomen merialueella. Vaeltajasimpukka on Mustanmeren-Kapsianmeren alueen lämpimien vesien laji, joka esiintyy runsaana mm. Loviisan ydinvoimalaitoksen lauhdevesien vaikutusalueella. Valekirjosimpukan tavoin se saattaa runsaana esiintyessään tukkia vedenottoputkia ja hidastaa veneiden kulkua.

Villasaksiravun leviämistä estää sen lisääntymisen vaatima yli 26 promillen suolapitoisuus, joka ylittyy Itämerellä vain Tanskan salmien alueella. Suomen merialueella tavatut villasaksiravut ovat tulleet tänne joko toukkina tai aikuisina, useimmiten laivojen mukana.

Amerikankampamaneetti* Mnemiopsis leidyi
Hopearuutana Carassius auratus m. gibelio
Liejutaskurapu Rhithropanopeus harrisii
Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha
Putkikuonotokko Proterorhinus marmoratus
Rohmutokko Perccottus glenii
Villasaksirapu Eriocheir sinensis
Tiikerikatka Gammarus tigrinus
Mustatäplätokkko Apollonia melanostomus
Simpukka* Corbicula fluminea
Simpukka* Dreissena bugensis
Siperiankatka* Gmelinoides fasciatus
Äyriäinen* Dikerogammarus villosus
Äyriäinen* Pontogammarus robustoides
Kanadanvesirutto Elodea canadensis
Sydänkärkipiikkilevä Prorocentrum minimum

Muut vieraslajit

Myös suurin osa muista vieraslajeista on tullut pohjoiselle Itämerelle laivojen painolastivesien mukana. Ainoastaan kaksi kalalajia, karppi ja kirjolohi, sekä äyriäislaji kaspianmassiainen on istuttettu tarkoituksella. Viimeksi mainittua istutettiin Suomen lähivesien kalalammikoihin kalojen ravintolajiksi, joista se on levinnyt Suomeen.

Kirjolohi lisääntyy Suomen vesissä heikosti, joten sen kannat ovat ainakin toistaiseksi olleet istutusten varassa. Lämpimänvedenkausien pidentyessä ilmastonmuutoksen myötä on kuitenkin mahdollista, että kirjolohen mädinkehitys onnistuu useammin ja laji vakiintuu Suomeen. Kylmä ilmastomme estää nykyisellään myös karpin lisääntymisen Suomessa. Lajien tulevaisuudessa mahdollisesti aiheuttamien haittojen arvioidaan kuitenkin olevan suurempia sisävesissä kuin Itämeressä.

Pohjois-Amerikan Tyynenmeren rannikolta kotoisin oleva hankajalkaisäyriäinen Acartia tonsa on esimerkki vieraslajista, joka on jo paikoitellen varsin runsas, mutta jonka mahdollisia vaikutuksia koskeva tieto on puutteellista. Laji esiintyy planktonissa loppukesällä. Runsaimmillaan sen on havaittu muodostavan jopa puolet itäisen Suomenlahden hankajalaisyhteisöstä.

Hankajalkaisäyriäislaji Acartia tonsa
Monisukasmatolaji Boccardia redeki
Suppunäkinparta Chara connivens
Karppi Cyprinus carpio
Äyriäislaji Evadne anonyx
Kaspianmassiainen Hemimysis anomala
Kirjolohi Oncorhynchus mykiss
Äyriäislaji Palaemon elegans
Kotilolaji Potamopyrgus antipodarum
Surviaissääskilaji Telmatogeton japonicus
Sammaleläinlaji Victorella pavida
Prorocentrum minimum

Keskustelua aiheesta

Lue kommentteja (1) »
Lisää kommentti »

Keskustelu 

 
#1 Mauri Leinonen 22.10.2010 13:35
Viemärivesien laskun kohdentaminen satamiin on alku mutta siihen pitää liittää myös painolastivesien käsittely satamissa niin että vieraslajit niissä tuhoutuvat. Varoittava esimerkki saatiin jo kun tappajamaneetin luultiin jo levinneen Itämereen. Toimintaa tehostettava.
Quote
 

Lisää kommentti

Kirjoita kuvan koodi tekstikenttään

Kirjoita kuvan koodi tekstikenttään
Kokeile uutta koodia

Viestisi lähetetään sivuston ylläpitäjille tarkastettavaksi. Uudet kommentit pyritään julkaisemaan viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Indikaattorit aihepiireittäin