Hyöty: Eroosion välttäminen

Eroosion luonnollinen torjunta on tärkeää ympäristöriskien ehkäisyn kannalta. Eroosio vahingoittaa sekä maa- että vesiekosysteemejä.

MAAEKOSYSTEEMIT

Kun maaekosysteemit menettävät ravinteita, mineraaleja ja orgaanisia yhdisteitä, maan kasvukunto heikkenee. Se haittaa monia elinkeinoja, esimerkiksi maa-, metsä- ja porotaloutta – eli samoja aloja, jotka aiheuttavat eroosiota. Etenkin maatalous kärsii ravinteiden huuhtoutumisesta. Maatalousalueilta valuu vesistöihin vuosittain 39 500 tonnia typpeä ja 2 750 tonnia fosforia. Poistuma korvataan pääosin lannoitteilla. Porotalous kärsii eroosiosta Pohjois-Suomessa, missä liikalaidunnus on vahingoittanut jäkälälaitumia. Porot tarvitsevat sen vuoksi lisäruokintaa. (Ks. Porot > Rakenne)

VESIEKOSYSTEEMIT

Eroosio muuttaa vesiekosysteemejä monin tavoin. Merkittävin muutos on rehevöityminen, joka johtuu maaekosysteemeistä peräisin olevien ravinteiden ja orgaanisten yhdisteiden aiheuttamasta kuormituksesta.

Rehevöityminen muuttaa koko vesiekosysteemin ravintoketjun lajiston rakennetta. Yleisimpänä seurauksena levien perustuotanto lisääntyy, mikä aiheuttaa esimerkiksi sinileväkukinnoiksi kutsuttuja syanobakteerien myrkyllisiä massaesiintymiä. Leväpeite varjostaa veden alempia kerroksia ja haittaa pohjakasvien kasvua. Pohjakasvit suojaavat pohjaeliöstöä ja toimivat niiden ravintona. Ne ovat tärkeitä myös monien kalalajien lisääntymis- ja kasvuympäristöinä. Lopulta rehevöityminen vaikuttaa myös kalalajiston koostumukseen. Kalojen kokonaismäärä saattaa kasvaa, mutta lajisto alkaa yleensä painottua särkikaloihin, kun taas esimerkiksi lohikalat harvinaistuvat.