Rakenne: Luonnontilainen maaperä

Luonnontilainen maaperä ja ehjä kasvipeite ehkäisevät eroosiota pitämällä maahiukkasia paikallaan. Maaperän mekaaninen käsittely ja kasvillisuuden poistaminen vähentää maaperän ainesten vakautta ja kiihdyttää maahiukkasten huuhtoutumista. Maanmuokkauksen merkittävimmät syyt Suomessa ovat maa- ja metsätalous.

MAATALOUS 

Suurinta osa maatalousmaasta muokataan koneellisesti. Käsittelemättömän kesantoalan osuus on viime vuosina ollut noin 12 %. Viljelymaat ovat enimmäkseen ojitettuja: Vuonna 2013 noin 70 % käytössä olleesta maatalousmaasta oli salaojitettu ja 20 % avo-ojitettu. Vain kymmenesosa maatalousmaasta on ojittamatonta. Ojitus sekä kiihdyttää että ehkäisee eroosiota. Se vähentää maaperän kosteutta, mikä ehkäisee maahiukkasten hajoamista. Pienemmät hiukkaset huuhtoutuisivat helpommin pois. Toisaalta ojitus nopeuttaa maaveden virtausta, mikä lisää veden aiheuttamaa eroosiota. Lisäksi maataloudessa esimerkiksi maanmuokkaus, riittämättömät suojakaistat ojien ja muiden vesistöjen ympärillä sekä kasvillisuuden puuttuminen kevät- ja syystulvien aikaan aiheuttavat eroosiota.

METSÄTALOUS 

Metsätalouden menetelmistä eniten eroosiota aiheuttavat kuivatus ja hakkuualueiden maaperän muokkaus. Yli 5 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata on uudisojitettu 1960-luvun jälkeen. Pinta-ala vastaa neljännestä lähinnä kivennäismailla kasvavien talousmetsien kokonaisalasta. (Ks. kaavio osiossa Ravinteidenpidätys > Rakenne)

Vuonna 2012 metsien maaperää muokattiin noin 110 000 hehtaarin alueella. Metsien maanmuokkausta on harjoitettu 1950-luvun jälkeen yhteensä noin 5,5 miljoonan hehtaarin alueella. Mätästyksestä tuli 2000-luvulla yleisin maaperän muokkausmenetelmä. Vuonna 2012 sen osuus kaikesta muokkauksesta oli 60 %. Mätästys on laikuttamista tai auraamista kevyempi menetelmä. Auraamisesta on lähes luovuttu, ja laikuttamisen ja äestyksen osuus on pienentynyt viime vuosina.  

POROJEN LAIDUNNUS

Pohjoisimmassa Suomessa porojen laidunnus aiheuttaa jäkälälaitumille merkittävän eroosioriskin. Vielä 1990-luvulla pohjoisimpien tokkakuntien jäkälälaitumet uusiutuivat hyvin, mutta 2000-luvulle tultaessa ne uusiutuivat enää hitaasti tai olivat erittäin kuluneita. Porojen määrä kasvoi 1970-luvulla, mistä seurasi liikalaiduntamista. Porojen talviruokinnasta huolimatta jäkälälaidunten kunto on huononemassa. (Ks. Porot > Rakenne)  

Käytössä oleva maatalousmaa. TIKE. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus.

Viljelysmaan hoito ja kastelu. Maataloustilastot. 

Metsätilastolliset vuosikirjat. Metsäntutkimuslaitos.