Poikashabitaattien arvo

TALOUDELLINEN ARVO

Poikashabitaattien arvo syntyy siitä, että hyödynnettävien lajien kannat uusiutuvat ja pysyvät elinvoimaisina sekä osin myös siitä, että kantojen elvyttämisestä aiheutuvat kulut vältetään. Suomessa istutetaan paljon etenkin kalanpoikasia, joiden poikashabitaatti on ollut luontaisen sijaan ihmisen luoma. Myös jonkin verran rapuja ja  riistalintuja istutetaan.

Poikashabitaattien arvo kytkeytyy tiiviisti höydynnettävien lajien arvoon (Riistan sekä kalojen ja rapujen arvo) eikä arvojen laskemista kahteen kertaan ole aina helppo välttää. Poikashabitaateilla halutaan kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota siihen, kuinka lajien kantojen uusiutuminen riippuu usein tietyistä erityisistä elinympäristöistä, jotka tuhoamalla menetetään iso osa lajin lisääntymiskapasiteetista.

Kalat

Tärkeimmät istutettavat kalalajit ovat Suomessa lohikaloihin kuuluvat siika, meritaimen, järvitaimen, järvilohi ja harjus sekä ahvenkaloihin kuuluvat kuha. Vuonna 2016 erikokoisia kalanpoikasia tuotettiin istutuksiin ja jatkokasvatukseen yhteensä lähes 50 miljoonaa yksilöä.

Lohen (Salmo salar) smoltteja eli vaelluspoikasia istutetaan Pohjois-Suomessa Kemijokeen, Iijokeen ja Oulujokeen sekä Etelä-Suomessa Kokemäenjokeen ja Kymijokeen. Tällä hetkellä lohien istutus ei ole kustannustehokasta. Suurin osa smolteista kuolee ennen kuin ammattikalastajat pyydystävät ne. Istutuskuluista kertyy tappiota vähintään 3 euroa pyydettyä lohikiloa kohti. Jos kannattavuuslaskelmissa otetaan huomioon vapaa-ajankalastajat, tulos on usein lievästi positiivinen.

Myös meritaimenta (Cynoscion nebulosus) ja merisiikaa (Coregonus lavaretus) istutetaan joihinkin Itämereen laskeviin jokiin. Niidenkin kustannustehokkuus on laskenut, sillä nuorten kalojen selviytymisaste on alhainen. Ilmiön syytä tutkitaan. Vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi Itämeren ympäristömuutokset sekä kalastuksessa ja kalanpoikasten laadussa tapahtuneet muutokset.

Riistalinnut

Suomessa luontoon istutetaan jonkin verran myös riistalintuja: fasaaneja (Phasianus colchicus) ja peltopyitä (Perdix perdix). Molempien istutukset ovat kuitenkin varsin tehottomia, sillä istutettujen poikasten kuolleisuus on hyvin suuri.

TERVEYDELLINEN ARVO

Poikashabitaattien terveydellinen arvo perustuu siihen, että niiden katoaminen tai heikentyminen aiheuttaisi terveysriskejä. Saastuneessa ympäristössä kasvaviin lajeihin voi kertyä esimerkiksi ympäristömyrkkyjä. Samat toksiinit päätyvät elintarvikekäytön kautta ihmiseen. Esimerkiksi Itämeren silakan, lohen ja taimenen käyttöön on jo annettu tästä syystä ohjeellisia rajoituksia. 

SOSIAALINEN ARVO

Poikashabitaattien sosiaalinen arvo syntyy lähinnä siitä, että ne mahdollistavat metsästyksen ja kalastuksen kaltaisen luonnon virkistyskäytön. Kala- ja riistalajien lisääntyminen ja sopivien, turmeltumattomien lisääntymisympäristöjen olemassaolo takaavat, että lajien kannat kestävät kalastuksen ja metsästyksen. Sosiaalista arvoa on myös elinvoimaisissa kalakannoissa, jotka mahdollistavat ammattikalastuksen ja luovat sitä kautta kalatalousalan työpaikkoja.

ITSEISARVO

Poikashabitaatit ylläpitävät monien taloudellisesti merkittävien lajien kantoja, mutta ne ovat tärkeitä lisääntymispaikkoja myös monille muille lajeille. Ne ylläpitävät lajiston monimuotoisuutta sekä suoraan että epäsuorasti rikkaan ravintoketjuverkoston ja lajien välisten suhteiden kautta. Itseisarvona pidetään sitä, että lajit jatkavat lisääntymistä luonnollisissa elinympäristöissään.  

Salminen, M. 2011. Istutustutkimusohjelman (2006-2012) väliraportti. RKTL:n työraportteja 1/2011. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus. 71 s.

Jyräsalo, T. & Ollikainen, M. 2005. Suomenlahden lohi-istutusten kannattavuus. Kala- ja riistaraportteja nro 372. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus. 53 s.