Hyöty: Elinvoimaiset kannat

Poikashabitaatit ovat tarpeellisia, sillä ne pitävät lajien kannat elinvoimaisina. Alla kuvaillaan joitain taloudellisesti merkittäviä lajeja, mutta samat elinympäristöt ovat monien muidenkin lajien kasvuympäristöjä, ja ne ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ja rikasta ravintoketjujen verkostoa. 

LOHI 

Lohi (Salmo salar) lisääntyy Suomessa luonnonvaraisesti ainoastaan Tornionjoessa ja Simojoessa. Molemmissa joissa smolttien eli vaellusikäisten poikasten määrä on kasvanut 1980-luvun jälkeen. Tornionjoessa niiden määrä on noussut lähes eksponentiaalisesti; niiden määrä on yli 20-kertaistunut 25 vuodessa. Simojoen smolttimäärä on kaksinkertaistunut 1980-luvulta. Vuonna 2013 Tornionjoessa oli noin 1,5 miljoonaa ja Simojoessa 35 000 smolttia.

Tornionjoen vesi on paremmassa kunnossa kuin Simojoen, mikä selittää osaltaan smolttien määrää. Muita smolttimäärään vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi vapaa reitti mereltä ylävirran koskille, joen virtauksen säännönmukainen vaihtelu sekä kalastuksen sääntely. 

Saimaan järvilohikantaa pidetään hengissä monien elvytystoimien avulla. 1940-luvulta alkaen kudulle nousevia järvilohia on pyydetty mädin ja maidin keräämiseksi, ja laitosemokalojen kasvattaminen laitosmädin tuottamiseksi käynnistettiin 1960-luvun lopulla. 1970-luvun alusta lähtien Saimaan järvilohen säilyminen alkuperäisenä ja sekoittumattomana kantanaan on ollut täysin vesiviljelyn ja istutusten varassa.

Vuotuista vaelluspoikasten määrään verrattuna Pielisjokeen nousseiden emokalojen määrää on vähäinen. Saimaan järvilohen vaelluspoikasia palautuu emokaloina takaisin kutujokeensa merkittävästi huonommin kuin merialueiden lohilla. 2000-luvun alussa kahdeksan vuoden seurannassa havaittiin, että yhden emokalan tuottamiseksi Saimaalla tarvitaan 1 400 vaelluspoikasta. Järvilohikannan hoidon kustannusten ja tuloksellisuuden näkökulmasta toiminnan panos-tuotto suhde on huono.

Vuonna 2003 laaditussa järvilohistrategiassa asetettiin tavoitteeksi 100 emokalan vuotuinen nousu Pielisjokeen. Vuoden 2011 järvilohen hoito-ohjelmassa arvioitiin, että tavoitteeseen pääseminen edellyttäisi 140 000 vaelluspoikasen istuttamista aiemmin suunnitellun sadantuhannen sijasta. Tämä olisi aiheuttanut vuosittain yli 70 000 euron lisäkustannukset hoitokustannuksiin, minkä vuoksi tavoitteeseen pyrittiin pääsemään kalastusta rajoittamalla. Kalastuslain uudistus ja etenkin rasvaevällisen järvilohen rauhoittaminen vuoden 2016 alusta lähtien ovatkin tuottaneet tulosta. Vuonna 2017 Pielisjokeen nousevia kutulohia saatiin pyydystettyä voimalaitosten ohi siirtämistä varten lähes 250.

Järvilohien kasvaneen emokalamäärän ansiosta järvilohen luontaista lisääntymistä päästään tukemaan kutu- ja poikasalueiksi kunnostetuilla koskilla Pielisjoessa, Ala-Koitajoessa ja Lieksanjoessa. Toistaiseksi Pielisjokeen nousevien kutulohien määrä on kuitenkin niin pieni, että emokalojen siirtopyynti on taloudellisesti kannattavampaa kuin kalateiden rakentaminen voimalaitosten yhteyteen. Elinympäristöjen kunnostamista ja kutulohien siirtoa voimalapatojen yläpuolisille kutukoskille jatketaan käynnissä olevissa vaelluskalojen elinolojen parantamiseen tähtäävissä kärkihankkeissa.

METSÄKANALINNUT

Metsäkanalintujen tiheyttä ja poikasmäärää on seurattu Suomessa riistakeskusalueittain. Alla olevassa kaaviossa esitetään metsäkanalintulajien vuotuinen enimmäis- ja vähimmäistiheys. Enimmäistiheys kuvataan viivalla, ja piste osoittaa tiheyden riistakeskusalueella, jolla on havaittu kyseisenä vuonna lajin alhaisin esiintymistiheys. Tihein riekkokanta (Lagopus lagopus) sijoittuu Lappiin sekä Oulun ja Kainuun seuduille. Pienin havaittu riekkotiheys oli joka vuosi nolla; laji on äärimmäisen harvinainen Etelä-Suomessa.  

Pyyn (Tetrastes bonasia) esiintymistiheys on suurimmillaan Etelä- ja Keski-Suomessa. Lapissa se on varsin harvinainen. Teeri (Tetrao tetrix) on yleisin Keski-Suomen pohjoisosissa, Pohjanmaalla ja Kainuussa. Sitä esiintyy vähiten Lapissa. Metson (Tetrao urogallus) tihein kanta yltää lännestä Pohjanmaan rannikolta itään aina Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen. Se on suhteellisen harvinainen etenkin Lounais-Suomessa.

Pyy ja teeri ovat yleisimmät metsäkanalintulajit. Niiden tiheys metsämailla oli vuonna 2014 enimmillään noin 10 yksilöä/km². Metson tiheys oli hiukan alhaisempi, noin 5 lintua/km². Riekon tiheys on laskenut huomattavasti viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Vuonna 2014 sitä esiintyi enimmillään vain 1,6 yksilöä/km². 

Metsäkanalinnut. Tilastotietokannat. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus.

Jyräsalo, T. & Ollikainen, M. 2005. Suomenlahden lohi-istutusten kannattavuus. Kala- ja riistaraportteja nro 372. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus. 53 s.

Saimaan järvilohen hoito-ohjelma. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen julkaisuja 3/2011.

Järvilohi – Saimaan uhanalaiset lohikalat. Pohjois-Savon ELY-keskus.

Pielisjoen järvilohen emokalapyynnissä ennätystulos. Tiedote 26.10.2017. Luonnonvarakeskus.