Typen sidonta

Jotkin kasvit sitovat typpeä ilmakehästä ja muuttavat sitä muille organismeille soveltuviksi typpiyhdisteiksi. Typensitojakasveja ovat merkiksi palkokasvit, apilat, virnat ja sinimailanen. Useimmat näistä kasveista kasvavat symbioosissa tiettyjen bakteerien kanssa. Hernekasvit muodostavat symbioosin Rhizobium-bakteerien ja leppä Frankia-bakteerien kanssa. Myös maaperässä ja jäkälissä sienten kanssa symbioosissa elävät syanobakteerit sitovat typpeä. Syanobakteereja esiintyy myös vesistöjä rehevöittävinä levämäisinä kasvustoina, joita kutsutaan sinileviksi. Maaperässä esiintyy lisäksi eräitä muita typpeä sitovia bakteereja, jotka kaikki eivät edes muodosta symbioosia minkään muun organismin kanssa.

Typensidonta on elintärkeä prosessi. Typpiyhdisteitä tarvitaan esimerkiksi amino- ja nukleiinihappojen (mm. DNA) ja proteiinien muodostamiseen.

Maatalous hyötyy hernekasvien ja apilan kaltaisista typensitojakasveista, sillä ne kasvattavat peltojen typpipitoisuutta ja sitä kautta niiden kasvukuntoa. Tästä huolehditaan yleensä vuoroviljelyllä. Typensitojakasvit jätetään pellolle viherlannoitteeksi, mikä pienentää synteettisen typen tarvetta seuraavana vuonna. Suurin osa viljelysmaiden typestä on tästä huolimatta peräisin synteettisistä lannoitteista.