Rakenne: Luonnontilaiset elinympäristöt ja pohjavesivarastot

LUONNONTILAISET ELINYMPÄRISTÖT 

Hyvälaatuisten pohjavesivarastojen turvaaminen edellyttää hyväkuntoisia elinympäristöjä ja maa-aineksia. Maankäyttö ja päästöt voivat merkittävästi heikentää veden suodattumista ja pohjaveden laatua.

Soran ja hiekan otto 

Harjuja ja reunamoreeneja on käytetty maa-ainesten ottoon. Tällä hetkellä Suomessa on noin 2 000 käytössä olevaa ja 10 000 vanhaa hiekka- ja sorakuoppaa. Kasvillisuuden ja maa-aineksen vieminen pois sora- ja hiekkakuopilta lisää pohjaveden määrää ja pilaantumisen riskiä. Tutkimuksissa  tällaisten alueiden pohjavesistä on löydetty tavallista runsaammin nitraattia, kloridia, sulfaattia, hiilidioksidia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia ja joitain raskasmetalleja.

Soran ja hiekan otto väheni 1990-luvun alussa laman vuoksi. Se lisääntyi hiljalleen 1990-luvun puolivälistä alkaen, kunnes seuraava lama alkoi vuosina 2008–2009. Sittemmin soran ja hiekan otto on vähentynyt 25–30 %. Vuonna 2012 niitä kaivettiin noin 34 miljoonaa tonnia. 

Metsätalous ja maatalous

Metsätalous ja maatalous voivat vaikuttaa niin pohjaveden määrään kuin laatuunkin. Avohakkuut ja metsien maanpinnan muokkaus lisäävät tutkimusten mukaan pohjaveden nitraattipitoisuutta. Ojitukset voivat laskea pohjaveden pintaa ja sekoittaa pohjaveteen pintavedessä olevaa humusta ja muita veden laatua heikentäviä yhdisteitä. Lisäksi maa- ja metsätalouden lannoitteet ja torjunta-aineet voivat heikentää pohjaveden laatua. Viljellyillä alueilla nestemäiset lannoitteet voivat suodattua pohjaveteen asti ja pilata sen. Sama koskee karjatilojen virtsaa ja lannassa kasvavia mikrobeja. 

Liikenne, jätevesihuolto, ampumaradat, kaivostoiminta

Myös muunlainen ihmisen toiminta saattaa saastuttaa pohjavettä. Teiden suolaus on yleisin liikenteeseen liittyvä uhka. Suola valuu nopeasti pohjaveteen alueilla, joiden maaperä on karkeaa ja hiekkapitoista. Tiesuolan lisäksi luontoon voi onnettomuuksien yhteydessä valua öljyä tai muita toksiineja, jotka voivat pilata pohjaveden. 

Haja-asutusalueiden jätevesistä voi päästä pohjaveteen taudinaiheuttajia, jotka ovat merkittävä terveysriski. Muita pohjaveden laatua vaarantavia tekijöitä ovat maaperän lyijypitoisuutta kasvattavat ampumaradat sekä kaivostoiminta. Kaivostoiminnan myötä pohjaveteen voi päästä sulfideja, metalleja, lietettä, kemikaaleja ja räjähteiden jäämiä. Myös kotitalouksien lämmitysöljysäiliöt, vanhat kaatopaikat, huoltoasemat, sahat ja puunkyllästyslaitokset voivat heikentää pohjaveden laatua.

POHJAVESIVARASTOT 

Suomessa on 6 020 luokiteltua pohjavesialuetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 13 300 km². Suurimmat laadukkaat pohjavesivarastot sijaitsevat harjujen ja reunamoreenien sekä jäätikköjoki- ja jokitörmämuodostumien läheisyydessä, missä maa-aines on rakenteeltaan karkeaa ja huokoista. Suurin reunamoreenimuodostuma, Salpausselkä, alkaa Lounais-Suomesta ja kulkee Etelä-Suomen halki Pohjois-Karjalaan asti. Lounais- ja Keski-Suomessa sijaitsee toinen suuri reunamoreenialue, Sisä-Suomen reunamuodostuma. Harjut ovat varsin yleisiä pinnanmuotoja etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Viitteet 

Maaperän pohjavesi. Geologian tutkimuskeskus.

Rintala, J. 2014. Pohjaveden laadun muutokset soranottoalueilla 1985–2013. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 / 2014. 156 s.  

Gustafsson, J., Kinnunen, T., Kivimäki, A.-L., Suomela, T. 2006. Pohjavesien suojelu. Taustaselvitys osa IV. Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25 / 2006. 56 s.

Mannerkoski, H. 2007. Päätehakkuun ja maanmuokkauksen vaikutus pohjaveteen. Metsätieteen aikakauskirja 3 / 2007.  

Soran ja hiekan otto. Notto-rekisteri. Ympäristöhallinto.