Geneettinen aines

Geenivaroilla varmistetaan geenien ja lajien jatkuvuus. Maa- ja metsätalouden nykyiset tehokkuustavoitteet ovat vähentäneet tuotantoympäristöistä hävitettyjen lajien lisäksi myös tuottavien lajien monimuotoisuutta ja siten myös perinnöllistä monimuotoisuutta. Siksi vuonna 2003 aloitettiin kansallinen kasvigeenivaraohjelma, jonka tavoitteena oli suojella viljelykasvien ja metsäpuiden geenivaroja. Luonnonvarakeskus vastaa metsiin liittyvistä geenivaroista, kun taas Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT vastaa maa- ja puutarhatalouden geenivaroista. Tuotantoeläinten geenivaroista ovat vuodesta 2004 lähtien huolehtineet Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT sekä maa- ja metsätalousministeriö. 

Kotoperäiset lajit ovat lajeja, joilla on erityisiä ominaisuuksia. Ne ovat säilyneet laadukkaina, kestävät hyvin tauteja ja tuhoeläimiä, käyttävät ravinteita tehokkaasti ja ovat sopeutuneet maamme ilmasto-olosuhteisiin. Niiden geenivaroja pyritään säilyttämään, jotta perinnöllisen monimuotoisuuden väheneminen pysähtyisi. Kotoperäisten lajien on oltava rekisteröityjä kotoperäisiä lajeja, joilla on selkeästi muista alalajeista poikkeava fenologia tai jotka ovat vanhoja kaupallisia lajikkeita.

Geneettisesti merkittävien kotoperäisten lajien viljelyyn ja kasvattamiseen myönnetään tukia. Suomessa on 41 geenireservimetsää (6 537 hehtaaria vuonna 2013), joissa kasvaa useita kotoperäisiä puulajeja, useimmiten kuitenkin tavallisimpia suomalaisia puulajeja eli mäntyä, metsäkuusta ja koivua. Geenireservimetsä tarkoittaa sitä, että puusto on syntynyt paikallisista, alkuperäisistä siemenistä ja kasvanut alkuperäisellä paikallaan. Suositusten mukaan viljelykasveja eli kotoperäisiä palkokasveja, viljoja ja ruohokasveja tulisi viljellä paikoissa, joissa niitä on viljelty vuosikymmeniä.  

Uhanalaisia kotoperäisiä eläinlajeja ovat esimerkiksi suomenkarja ja suomenhevonen, itäsuomenkarja, pohjoissuomenkarja, kainuunharmas, ahvenanmaanlammas, suomalainen maatiaiskana, suomenajokoira, suomenpystykorva, karjalankarhukoira, lapinporokoira ja Pohjolan tumma mehiläinen. Kaksi sikalajia on jo kuollut sukupuuttoon.

Geenivarojen säilyttämisellä on biologista arvoa tieteen ja kulttuuriperinnön kannalta, mutta se on myös taloudellisesti järkevää. 

Ratifioimalla biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (Convention on Biological Diversity, CBD) Suomi on sitoutunut osallistumaan kansallisten geenivarojen suojelemiseen ja kestävään käyttöön. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO säätelee maailmanlaajuista viljelykasvien geenivarojen talteenottoa ja edistää oleellisesti elintarviketurvallisuutta.  

Geenivarat monimuotoisuuden turvaajana. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Metsäntutkimuslaitos. Geenivaraneuvottelukunta