Rakenne: Lajien lukumäärä

METSÄPUIDEN GEENIVARAT 

Vuonna 2013 Suomessa oli 41 geenireservimetsää, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 6 537 hehtaaria. Yhteensä 6 453 hehtaaria eli 98,7 % geenireservimetsien kokonaisalasta kasvaa mäntyä, kuusta ja koivua. Lehmuksella, vaahteralla, saarnella ja tammella on yhteensä kuusi geenireservimetsää. Mänty-, kuusi-, koivu- ja lehmusmetsien pinta-ala ei ole vielä tavoitteessaan. Geenireservimetsiltä edellytetään muun muassa, että puusto on kasvatettu alkuperäisistä, paikallisista siemenistä ja että metsässä on useita eri-ikäisiä metsikkökuvioita. Lisäksi on suositeltavaa, että metsä uudistuu luontaisesti.

Harvinaisten puiden geenivaroja suojellaan ex situ -geenivarakokoelmissa. Suomeen on perustettu kokoelmia vaahteralle (Acer platanoides), saarnelle (Fraxinus excelsior), tammelle (Quercus robur), metsälehmukselle (Tilia cordata), kynäjalavalle (Ulmus laevis) ja vuorijalavalle (Ulmus glabra). Kokoelmiin on koottu satunnainen ja kattava otos, joka takaa laajan perinnöllisen vaihtelun. 

MAA- JA PUUTARHATALOUDEN GEENIVARAT

Kotoperäiset vihannes-, yrtti- ja lääkekasvilajit alkoivat harvinaistua 1930-luvulla, ja monet katosivat 1960-luvun alkuun mennessä. Geenivarojen suojelu aloitettiin monissa tapauksissa liian myöhään. Pohjoismainen geenipankki perustettiin 1979. Tähän mennessä Suomi on tallettanut sinne noin 1 600 siemennäytettä.  

Pohjoismaisen geenipankin lisäksi geenivaroja suojellaan myös kansallisissa peltogeenipankeissa ja laboratorioissa, kasvitieteellisissä puutarhoissa ja arboretumeissa sekä luontaisissa elinympäristöissä maatiloilla ja puutarhoissa. Suomalaisten kasvigeenivarojen inventointi on käynnissä.

ELÄINGEENIVARAT 

Kansallinen eläingeenivaraohjelma pyrkii estämään kotoperäisiä lajeja kuolemasta sukupuuttoon ja edistämään maatiaiskantojen kestävää suojelua. Tällä hetkellä uhanalaisia lajeja ovat itäsuomenkarja, pohjoissuomenkarja, kainuunharmas, ahvenanmaanlammas ja suomenhevosen työhevossuunta. Lajin katsotaan olevan uhanalainen, jos kannasta on jäljellä alle 1 000 naarasta ja 20 urosta. Harvinaisia kotoperäisiä lajeja ovat länsisuomenkarja, koko suomenhevosrotu, suomenvuohi ja suomenlammas.

Suomalaisen maatiaiskanan kanta on kasvanut viime vuosina onnistuneen suojelun ansiosta. Suomessa on ollut myös kaksi kotoperäistä sikalajia, mutta ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Muita kotoperäisiä lajeja ovat esimerkiksi suomenajokoira, suomenpystykorva, karjalankarhukoira, lapinporokoira ja Pohjolan tumma mehiläinen. 

Suomessa on kaksi valtion rahoittamaa vankilamaatilaa, jotka pitävät yllä pohjoissuomenkarja-, itäsuomenkarja- ja suomenlammaskantoja. Tukia maksetaan myös yksityisille maatiloille, joilla kasvatetaan maatiaiskantoja. Siitä huolimatta alkio- ja siemennestepankkeja tarvitaan yhä enemmän, jotta kannat pysyisivät elinvoimaisina eivätkä kotoperäiset lajit häviäisi.

Geenireservimetsät. Metsäntutkimuslaitos.  

Geenireservimetsien sijainti. Metsäntutkimuslaitos.

Ex-situ -suojelu. Metsäntutkimuslaitos.  

Geenivarat monimuotoisuuden turvaajana. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Metsäntutkimuslaitos. Geenivaraneuvottelukunta