Rakenne: Pintaveden tila, jokien katkeaminen

ITÄMEREN RANTA-ALUEIDEN EKOLOGINEN TILA

Vuonna 2013 arvioitiin, että yli puolet (54 %) Suomelle kuuluvasta Itämeren ranta-alueesta on tyydyttävässä tilassa. Yhdenkään ranta-alueen ei arvioitu olevan erinomaisessa tilassa. Ranta-alueista 25 % arvioitiin olevan hyvässä, 20 % välttävässä ja 1 % huonossa tilassa. 

SISÄVESIEN EKOLOGINEN TILA

Vuonna 2013 arvioitiin, että 85 % järvipinta-alasta oli erinomaisessa tai hyvässä kunnossa. Näissä järvissä veden laatu tai ravinnekuormituksen aiheuttama planktonlevien tuotanto eivät ole muuttuneet merkittävästi. Järvialasta 13 % arvioitiin tyydyttäväksi ja 1 % välttäväksi tai huonoksi. Nämä järvet sijaitsevat laajojen maatalousalueiden läheisyydessä tai teollisuus- ja kaupunkialueiden alapuolella ja ovat usein pieniä tai keskikokoisia. Useimmiten järviin on valunut ravinteita maatalousalueilta. Näin on käynyt etenkin Lounais-Suomessa, missä viljelymaat ovat pääasiassa eroosiolle herkkää savimaata. Veden nykytilaan vaikuttavat myös menneiden vuosikymmenten ravinteikkaat sedimentit. 

Useimmat Pohjois-Suomen joet (yhteensä 64 %) arvioitiin tilaltaan erinomaisiksi tai hyviksi. Vaeltavat kalakannat pystyvät lisääntymään niissä luontaisesti, ja niissä esiintyy vaativia kaloja ja pohjaeliöstöä. Useimmat tyydyttäväksi (23 %), välttäväksi (9 %) tai huonoksi (2 %) arvioidut joet sijaitsevat Länsi- ja Etelä-Suomessa. Niihin vaikuttaa lähinnä maatalouden aiheuttama rehevöityminen. Monien heikkolaatuisten jokien virtausta säännöstellään vesivoiman tuottamiseksi ja tulvien ehkäisemiseksi.

Vuosina 2008–2013 useampien järvien tila huononi kuin parani. Järvialasta yli 3 % heikkeni laadultaan, kun taas 2 % parani. Toisaalta jokien tila enimmäkseen parani. Noin 2 % jokipituudesta parani laadultaan, kun taas 0,6 % heikkeni. 

Pintavesien ekologinen tila. Ympäristöhallinto.