Marjat ja sienet

Tämä indikaattori käsittelee luonnonvaraista marja- ja sienisatoa. Marjoista ja sienistä saadaan aineellista hyötyä, minkä lisäksi niiden poiminnalla on huomattavaa virkistyksellistä merkitystä (ks. Kulttuuripalvelut > virkistyskäyttö).

Marjojen ja sienten kasvu edellyttää tietynlaisia elinympäristöjä ja olosuhteita. Suurin osa sadosta poimitaan metsistä, mutta esimerkiksi karpaloa ja lakkaa kasvaa myös soilla. Suurimmat vuosittaiset marjasadot saadaan puolukasta ja mustikasta. Niitä myös Luonnonvarakeskus tutkii eniten. Molempien satojen onnistuminen ja määrä riippuu pölyttäjistä. Valon ja veden määrästä sekä maaperän ravinneolosuhteista puolestaan riippuu, soveltuuko elinympäristö marjan kasvupaikaksi. Otollisia olosuhteita voidaan pitää jossain määrin yllä metsänhoidon avulla.

Vuosittaisesta marjasadosta poimitaan noin 2–10 prosenttia. Sienisadosta kerätään arviolta 1–5 prosenttia. Kotitaloudet käyttävät suurimman osan sadosta, mutta Suomeen tulee myös yhä enemmän ulkomaalaisia poimijoita keräämään marjoja kaupalliseen käyttöön. Luonnonvarakeskus kannustaa ihmisiä hyödyntämään marjasatoja enemmän julkaisemalla satoraportteja satokauden aikana. Vuosittain markkinoille päätyviä määriä seuraa Maaseutuvirasto. Vuonna 2013 kerättiin kaupalliseen käyttöön yhteensä 16 miljoonaa kiloa luonnonvaraisia marjoja ja 0,3 miljoonaa kiloa sieniä. Niiden suora tuotto oli noin 30 miljoonaa euroa.

Kaupallisesti tärkeimmät marjamme ovat mustikka, puolukka ja lakka. Jokseenkin merkittäviä ovat myös tyrni, variksenmarja, pihlaja, mesimarja, karpalo ja vadelma. Tärkeimmät sienet ovat herkkutatti ja haaparousku. Eri rouskulajeja (karva-, kangas- ja haaparousku), korvasieniä, kantarelleja, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä poimitaan yleisesti. Myös noin kahtakymmentä muuta sientä kerätään kotikäyttöön.

Marjoja käytetään monien rohdosvalmisteiden ainesosana. Tutkimusten mukaan ne ovat ravintoarvoiltaan hyviä ja niissä on runsaasti antioksidantteja, vitamiineja ja kuitua. Marjoja käytetään myös kosmetiikan ainesosina. Kihokkeja käytetään lääkkeiden kuten yskänlääkkeen raaka-aineena. Sieniä voi käyttää myös värjäämiseen.

Sekä marjat että sienet ovat oleellinen osa metsäekosysteemejä. Marjat ovat merkittävä osa ravintoketjua esimerkiksi metsäkanalintujen ravintona. Sienet muodostavat kasvien juurten kanssa symbioottisia sienijuuria eli mykorritsoja, jotka ovat elintärkeitä joillekin metsäkasveille. Osa marjojen ja sienten terveysvaikutuksista on peräisin niiden käytöstä elintarvikkeina. Suurimmat terveysvaikutukset syntyvät kuitenkin siitä, että marjastaminen ja sienestäminen kannustavat ihmisiä ulkoilemaan.

Viitteet

MARSI-raportit 2010, 2011, 2012, 2013. Luonnonmarjojen ja -sienten kauppaantulomäärät. Mavi, Maaseutuvirasto.

Turtiainen, M., Salo, K. & Saastamoinen, O. 2011.Variations of yield and utilisation of bilberries (Vaccinium myrtillus L.) and cowberries (V. vitis-idaea L.) in Finland. Silva Fennica 45(2): 237–251. http://m.metla.eu/silvafennica/full/sf45/sf452237.pdf

Vaara, M., Saastamoinen, O., & Turtiainen, M. (2013). Changes in wild berry picking in Finland between 1997 and 2011. Scandinavian Journal of Forest Research, 28(6), 586–595. http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/02827581.2013.786123