Rakenne: Marja- ja sienimaat

MARJAT

Eri luonnonvaraiset marjat tarvitsevat erilaisia elinympäristöjä, mutta yleensä ne kasvavat erilaisissa metsissä. Jotkin lajit viihtyvät pääasiassa soilla. Marjasadon määrä ja laatu riippuvat säästä, valon määrästä ja ravinneolosuhteista sekä pölytyksen onnistumisesta. Marjojen suosimien elinympäristöjen rakenne vaihtelee maan eri osissa.

Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) ja mustikka (Vaccinium myrtillus) tuottavat suurimmat luonnonvaraisten marjojen sadot. Puolukoita kasvaa runsaasti kuivilla mäntykankailla ja jonkin verran myös puustoisilla soilla. Puolukka viihtyy paikoissa, joissa valoa pääsee runsaasti maahan asti. Täysikasvuiset metsät ja taimikot, joiden maaperä ei ole kovin ravinteikasta, tuottavat runsaita puolukkasatoja. Suurimmat sadot saadaan Lapista, Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta.

Mustikka viihtyy kuivissa, täysikasvuisissa kuusimetsiköissä. Myös mäntymetsistä saadaan hyviä satoja. Soilta poimintaan vain pieni osuus sadosta. Suurimmat mustikkasadot saadaan niin ikään Lapista, Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta.

Metsät ovat sienten ensisijainen elinympäristö. Sienijuuret eli mykorritsat ovat erityisen yleisiä vanhoissa metsissä. Elinympäristön olosuhteiden on oltava juuri oikeanlaiset, jotta sieni onnistuu kasvattamaan sienirihmaston ja maanpäällisen itiöemän. Yleensä tiettyjen puiden läheisyydessä kasvaa tiettyjä sieniä.

Sienisato on parhaimmillaan syksyn kosteilla säillä. Sienen kasvuun vaikuttavat myös edellisen syksyn ja talven sää, sään muutokset sekä maaperän laatu ja ravinteet. Lisäksi sienisatoon vaikuttavat elinympäristön muutokset esimerkiksi metsänhoidon seurauksena. Avohakkuut tekevät olosuhteista epäsuotuisat vuosiksi.