Rakenne: Luonnontilaiset elinympäristöt ja pohjavesivarat

PINTAVESI

Puhdas pintavesi on pitkälti hyvin toimivan valuma-alueen ansiota. Luonnontilainen maaperä varastoi vettä, ehkäisee tulvia ja siten myös eroosiota. Se hillitsee maahiukkasten, mineraalien ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin ja ylläpitää veden laatua.

Muun muassa soiden kuivatus ja maanmuokkaus mm. viljelyyn vähentävät maaperän kykyä varastoida vettä. Soita kuivattiin Suomessa eniten 1950–1970-luvuilla. Etelä- ja Länsi-Suomessa soita kuivattiin maatalouskäyttöön, mutta useimmiten kuivatuksen tarkoitus oli laajentaa metsätalouteen soveltuvaa maa-alaa. Tällä hetkellä Etelä-Suomen alkuperäisistä soista on luonnontilassa enää 23 %. Pohjois-Suomessa vastaava luku on 59 %.

Metsäalalla useimpien avohakkuualueiden maaperää muokataan mekaanisesti auraamalla, mätästämällä, laikuttamalla tai äestämällä, jotta metsä uudistuisi nopeammin. Maanpinnan valmistus irrottaa maasta tavallista enemmän maahiukkasia ja ravinteita, minkä seurauksena ne saattavat huuhtoutua vesistöihin. Lisäksi veden määrä hakkuualueilla kasvaa, sillä kasvuston puute heikentää haihtumista ja maan kykyä varastoida vettä. Viime vuosikymmeninä maanpintaa on valmistettu vuosittain noin 120 000 hehtaarin alueella. Viime vuosina alue on pienentynyt hieman. Keveämmät maanmuokkausmenetelmät kuten mätästys ja äestys ovat yleistyneet 2000-luvulla.

Suurin osa vesistöihin kulkeutuvasta typestä ja fosforista on peräisin maanviljelyksestä. Suuret ravinnepäästöt johtuvat esimerkiksi liiallisesta lannoittamisesta, kapeista suojakaistoista, mittavasta maanmuokkauksesta ja peltojen jättämisestä kesannolle talviajaksi. Lämpenevien talvien aiheuttama lumipeitteen puute lisää ravinteiden valuntaa pelloilta. Vuosittaiset typpi- ja fosforipäästöt ovat pysyneet samalla tasolla viimeiset kaksikymmentä vuotta. Vuosittaiset fosforipäästöt ovat noin 2 700 tonnia, typpipäästöt 39 000 tonnia.

POHJAVESI

Suomessa on 6 020 luokiteltua pohjavesialuetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 13 300 km². Yli puolet niistä on tärkeitä vedenottoalueita. Vaikka pohjavesialueita on Suomessa paljon, ne eivät jakaannu tasaisesti. Eniten pohjavesialueita on Lapissa, vähiten Keski-Suomen itäosissa ja rannikoilla.

Pohjavesialueet. Suomen ympäristökeskus.

Metsätilastolliset vuosikirjat. Luonnonvarakeskus. 

Valtion metsäinventointi (VMI). Luonnonvarakeskus.