Toiminto: Pinta- ja pohjaveden tila

PINTAVESI

Veden ekologinen tila luokitellaan asteikolla huonosta erinomaiseen. Luokittelu perustuu biologisiin tekijöihin (levät, pohjaeliöstö, vesikasvit, kalat) ja veden laatuun (esim. ravinteet, happamuusaste). Ihmisen huomattava vaikutus käy erityisen hyvin ilmi huonokuntoisista vesistä.

Vuonna 2013 arvioitiin, että 85 % järvipinta-alasta oli erinomaisessa tai hyvässä kunnossa. Näissä järvissä veden laatu tai ravinnekuormituksen aiheuttama planktonlevien tuotanto eivät ole muuttuneet merkittävästi. Järvialasta 13 % arvioitiin tyydyttäväksi ja 1 % välttäväksi tai huonoksi. Nämä järvet sijaitsevat laajojen maatalousalueiden läheisyydessä tai teollisuus- ja kaupunkialueiden alapuolella ja ovat usein pieniä tai keskikokoisia. Useimmiten järviin on valunut ravinteita maatalousalueilta. Näin on käynyt etenkin Lounais-Suomessa, missä viljelymaat ovat pääasiassa eroosiolle herkkää savimaata. Veden nykytilaan vaikuttavat myös menneiden vuosikymmenten ravinteikkaat sedimentit.

Useimmat Pohjois-Suomen joet (yhteensä 64 %) arvioitiin tilaltaan erinomaisiksi tai hyviksi. Vaeltavat kalakannat pystyvät lisääntymään niissä luontaisesti, ja niissä esiintyy vaativia kaloja ja pohjaeliöstöä. Useimmat tyydyttäväksi (23 %), välttäväksi (9 %) tai huonoksi (2 %) arvioidut joet sijaitsevat Länsi- ja Etelä-Suomessa. Niihin vaikuttaa lähinnä maatalouden aiheuttama rehevöityminen. Monien heikkolaatuisten jokien virtausta säännöstellään vesivoiman tuottamiseksi ja tulvien ehkäisemiseksi.

Vuosina 2008–2013 useampien järvien tila huononi kuin parani. Toisaalta jokien tilassa tapahtui enimmäkseen positiivisia muutoksia. Metsäojien perkaaminen turvepohjaisissa metsissä sekä lumipeiteajan lyhentymisestä johtuva ravinteiden yhä runsaampi huuhtoutuminen lisäävät ravinteiden ja orgaanisen aineksen aiheuttamaa kuormitusta. Toisaalta haja-asutuksen jätevesihuolto on tehostunut, ja maa- ja metsätaloudessa on alettu kiinnittää enemmän huomiota vesiensuojeluun.

POHJAVESI

Suomessa on noin 3 800 vedenhankintaan soveltuvaa pohjavesialuetta. Harjujen ja reunamoreenien karkea ja huokoinen maa-aines suodattaa vettä kaikkein tehokkaimmin ja luo Suomen suurimmat pohjavesivarannot. Harjuista kaivetaan usein soraa, mikä on vaarantanut joitain pohjavesialueita. Suomessa 1980-luvulla aloitettu harjujensuojeluohjelma kattaa tällä hetkellä 159 harjualuetta, joiden yhteispinta-ala on 970 km². Soranoton lisäksi teiden suolaus sekä vanhat kaatopaikat, sahat ja huoltoasemat ovat heikentäneet pohjaveden laatua.

On arvioitu, että suurin osa 3 800:sta vedenhankintaan soveltuvasta pohjavesialueesta on kuitenkin hyvässä tilassa. Vuonna 2013 noin 350 pohjavesialuetta oli nimetty riskialueiksi, ja 98 niistä oli huonossa tilassa. Viime vuosina noin sadan pohjavesialueen tila on heikentynyt. Ne sijaitsevat useimmiten Etelä-Suomessa ja yleensä lähellä taajamia.

Pintavesien ekologinen tila. Ympäristöhallinto.

Pohjavesien määrällinen ja kemiallinen tila. Ympäristöhallinto.

Pohjavesialueet. Ympäristöhallinto.

Pohjavesien tila ja riskialueet 2013. ELY-keskus, Suomen ympäristökeskus, Maanmittauslaitos.