Riistan arvo

TALOUDELLINEN ARVO

Kuluneella vuosikymmenellä vuosittaisen hirvisaaliin arvo on ollut noin 46 miljoonaa euroa, vaikka keskimääräinen arvo onkin laskenut hiukan. Hirvisaaliin taloudellinen arvo on selvästi suurempi kuin muiden saaliseläinten. Jänissaaliin (metsäjänis ja rusakko) arvo kolminkertaistui vuosien 2003–2013 välillä 7,6 miljoonaan euroon. Muiden hirvieläinten (valkohäntäpeura, metsäpeura, kuusipeura ja metsäkauris) arvo on pysynyt tasaisesti noin kuudessa miljoonassa eurossa. Karhusaaliin arvo oli vuosina 2008–2013 keskimäärin noin 450 000 euroa. Luku vaihtelee huomattavasti eri vuosina, mikä ei erotu oheisesta kuvaajasta.

Vuonna 2013 nisäkässaaliin yhteenlaskettu taloudellinen arvo oli 50 miljoonaa euroa. Muita, taloudelliselta arvoltaan vähäisiä saaliseläimiä, ovat esimerkiksi majava, muut turkiseläimet ja villisika.

Metsäkanalintusaaliin arvo oli 7,6 miljoonaa euroa vuonna 2013. Arvo kasvoi huomattavasti edeltävään kymmeneen vuoteen nähden. Vesilintusaaliin arvo oli kuusi miljoonaa ja muiden saalislintujen 1,6 miljoonaa euroa. Muita saalislintuja ovat peltopyy, fasaani, sepelkyyhky, nokikana ja lehtokurppa.

SOSIAALINEN ARVO

Riistanhoitomaksujen määrä on noussut tasaisesti kuluneen 30 vuoden aikana. Vuonna 2013 niitä maksettiin 308 000 kappaletta. Metsästäjiä on vähemmän; vuonna 2013 heitä oli noin 213 000. Riistanhoitomaksun maksaneista 70–75 % on ollut metsästäjiä. Metsästäjien määrä kasvoi 2000-luvulla, mutta viime vuosina se on vähentynyt 20 000 henkilöllä.

Kaikista metsästyksen muodoista hirvestys on vaikuttanut maaseutuyhteisöihin eniten. Hirveä metsästetään hirviseurueissa, joiden jäsenet yleensä muodostavat läpileikkauksen koko yhteisöstä. Mukana on niin nuoria kuin vanhempiakin metsästäjiä ja yhä enemmän naisia. Hirviseurueet ovat tärkeitä sosiaalisia verkostoja ja voivat toisinaan olla syrjäkylien viimeistä järjestäytynyttä toimintaa.

TERVEYDELLINEN ARVO

Metsästyksen terveydellinen arvo syntyy luonnossa liikkumisesta. Positiivisia terveysvaikutuksia saattaa myös syntyä, jos ruokavaliossa riistalla korvataan kasvatettua lihaa. Lihantuotannosta voi jäädä lihaan ympäristömyrkkyjen tai antibioottien jäämiä, jotka saattavat vahingoittaa terveyttä. Myös riistalihassa voi myös olla ympäristömyrkkyjä, mutta siinä ne ovat harvinaisempia.

ITSEISARVO

Metsästyksen itseisarvo perustuu siihen, että se on ollut oleellinen osa perinteistä suomalaista elämäntapaa, jossa metsästys, kalastus ja keräily ovat olleet tärkeimpiä ravinnonlähteitä. Nykyään metsästyksen sosiaalinen arvo on suurempi kuin sen ravitsemuksellinen arvo. Riistaa pidetään juhlaruokana, mutta aiemmin se oli osa päivittäistä ruokavaliota.

Metsästys 2013. Riista- ja kalatalous – Tilastoja. Suomen virallinen tilasto / Maa-, metsä- ja kalatalous. 6 / 2014. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus. Aiempien vuosien tilastot (Riistasaalis 2004–2007 ja Metsästys 2008–2012) löytyvät Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuista.