Hyöty: Riistasaalis

Riistasta saadaan konkreettista hyötyä ravintona. Noin 310 000 ihmistä ostaa vuosittain metsästysluvan päästäkseen metsästämään. Saaliin määrää säädellään metsästyskiintiöillä ja -kausilla, jotta riistaeläinkannat pysyisivät elinvoimaisina. Noin puolet metsästäjistä pyydystää vuosittain pienriistaa. Yleisintä riistaa ovat hirvieläimet, linnut ja pienriista.

Suomen tärkein riistaeläin on hirvi, jonka metsästykseen osallistuu vuosittain noin 150 000 ihmistä. Saalista sai 2000-luvulla 60 000–80 000 ihmistä joka vuosi, ja saaliin määrä oli 5–11 miljoonaa kiloa vuodessa. Vuonna 2012 hirviä kaadettiin suhteellisen vähän,vain 40 000 yksilöä. Kotitaloudet käyttävät suurimman osan hirvenlihasta. Vain noin 2 % päätyy myyntiin. Muita riistaeläimiin lukeutuvia hirvieläimiä ovat valkohäntäpeura ja metsäkauris. Vuonna 2012 kaadettiin noin 22 000 valkohäntäpeuraa ja noin 4 000 metsäkaurista.

Sisävesiltä pyydettyjen vesilintujen määrä on laskenut lievästi vuodesta 1996 lähtien. Eniten pyydetään sinisorsia. Vaikka saaliin määrä vaihtelee eri vuosina huomattavasti, keskimääräinen vuotuinen saalis  on pysynyt tasaisesti noin 260 000 yksilössä. Muita usein metsästettyjä vesilintuja ovat tavi, telkkä ja haapana. Eniten pyydettyjen vesilintujen saalismäärät ovat pienentyneet kahden viime vuosikymmenen kuluessa. Etenkin alli- ja haahkasaaliit ovat pienentyneet.

Vuodesta 1996 alkavassa tilastossa eniten pyydetty pienriistalaji on metsäjänis. Sen pyyntimäärä on kuitenkin 2000-luvulla laskenut alle puoleen vuoden 1996 tasosta. Samaan aikaan supikoiran pyyntimäärät ovat yli kaksinkertaistuneet. Suomalainen supikoirakanta on peräisin entisen Neuvostoliiton alueelta, mihin istutettiin supikoiria Aasiasta. Rusakkoja ja kettuja on pyydetty melko tasaisia määriä: rusakkoja noin 75 000 ja kettuja noin 55 000 yksilöä vuodessa. Minkkisaaliin määrä on pienentynyt 40 prosenttia vuodesta 1996.

Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus.

Kankainen, M., Saarni, K. & Pusenius, J. 2014. Hirvenliha metsästä kulutukseen. Riista- ja kalatalous – Tutkimuksia ja selvityksiä 7/2014. 25 s.