Toiminta: Riistakannat, riistarikkaus

Villieläinkantojen vuosittainen vaihtelu kertoo ekosysteemin muutoksista. Maankäyttö ja etenkin metsätalous vaikuttavat elinympäristöjen kokoon ja kuntoon. Riistaeläinten kantoja säädellään myös metsästyksellä. Vuosittaiset riistakiintiöt takaavat, että lajit pysyvät elinvoimaisina.

Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen (nykyisin osa Luonnonvarakeskusta) kehittämä riistarikkausindeksi on väline, jolla valvotaan riistalajiston hyvinvoinnin muutoksia. Indeksi huomioi riistaeläinkantojen koon ja esiintymisalueet. Riistaeläimet jaetaan viiteen kategoriaan: metsäkanalinnut, pienpedot, suurpedot, hirvieläimet ja muut. Indeksi kuvaa hyvin lajistossa tapahtuvia pitkän aikavälin muutoksia. Indeksin perustana oleva aineisto perustuu metsästäjien ja riistantutkijoiden toteuttamiin riistakolmiolaskentoihin.

Suomi voidaan jakaa riistan esiintymisen perusteella viiteen osaan, joilla on omat ominaispiirteensä. Läntisillä alueilla (2 ja 4) pääasiallista riistaa ovat kärkiastujat: hirvi, valkohäntäpeura ja metsäkauris. Itä-Suomessa on suhteessa enemmän petoeläimiä kuten susia, ilveksiä ja ahmoja. Riistarikkausindeksi on pienempi Pohjois-Suomessa, missä esiintyy pääasiassa pienpetoja ja metsäkanalintuja.