Indikaattorilajien valinnassa on vertailukelpoisuuden vuoksi noudatettu yleiseurooppalaista lintuindikaattoriluokittelua ja sen luokkaa Common farmland birds in Europe. Tähän ryhmään kuuluvien lajien lisäksi meillä runsaista maatalousympäristön lajeista mukana ovat kuovi ja punavarpunen. Näistä ensiksi mainittu on yleiseurooppalaisesti liian harvalukuinen ollakseen mukana yhteisessä indikaattorissa. Jälkimmäisen Euroopan kanta painottuu Suomeen ja Venäjälle. Suomalaisessa lintujen ekologisessa ryhmittelyssä on perinteisesti luettu peltojen ja viljelysmaiden linnuiksi myös muun muassa fasaani, uuttukyyhky, sepelkyyhky, tervapääsky, räystäspääsky, västäräkki, räkättirastas, harakka, naakka, varis, varpunen ja viherpeippo. Nyt nämä lajit on sisällytetty ryhmään kulttuurimaiden linnut.

Pesimälinnuston seuranta perustuu osaksi vapaaehtoisten lintuharrastajien ja osaksi palkattujen tutkijoiden tekemiin seurantalaskentoihin. Tärkein laskentamuoto ovat linjalaskennat, joita on vuodesta 2006 lähtien tehty koko Suomen 25 kilometrin välein kattavalla vakioreittiverkostolla. Kuusi kilometriä pitkiä reittejä on yhteensä 538 ja niistä lasketaan vuosittain 20–25 %. Vuotta 2006 ennen laskentareitit olivat laskijoiden itse valitsemia. Linjalaskentojen lisäksi seurantatietoa kertyy piste- ja kartoituslaskennoista.

Linjalaskennassa kuljetaan etukäteen määriteltyä suoraa reittiä ja kirjataan ylös kaikki havaitut lintuyksilöt. Laskenta tehdään lintujen parhaaseen lauluaikaan alkukesällä. Reitillä pysähdytään kuuntelemaan lintuja vähintään 50 metrin välein ja havainnot kirjataan muistiin erikseen 50 metrin levyiseltä pääsaralta sekä tämän ulkopuoliselta apusaralta. Reitin varrella havaitut linnut tulkitaan pareiksi vakiintuneen käytännön mukaan: yhdeksi pariksi kirjataan mm. jokainen laulava koiras, mutta varhain pesivien lintujen kohdalla (käpylinnut) parihavainnoksi voidaan tulkita usean yksilön muodostama lentopoikuenkin.