VL2 Sisävesien vieraslajit

Vieraslajiksi kutsutaan sellaista Suomen luontoon ihmisen toiminnan seurauksena levinnyttä lajia, joka ei alun perin ole kuulunut ekosysteemiin eikä olisi pystynyt sinne omin neuvoin leviämään. Vieraslaji on ylittänyt ihmisen tahallisella tai tahattomalla avustuksella luontaiset leviämisesteet kuten mantereen, meren tai vuoriston. Suomessa vieraslajit on jaettu haitallisiin, potentiaalisesti haitallisiin ja muihin vieraslajeihin.

Tulokaslajeilla tarkoitetaan maahamme viimeisen vuosisadan aikana luontaisesti levinneitä eliölajeja. Toisin kuin vieraslajit, tulokaslajit ovat siis saapuneet Suomeen ilman ihmisen suoraa avustusta. Osa tulokaslajeista on sellaisia, joiden levinneisyysalue on lähialueilta laajenemassa, osan leviämistä saattavat edesauttaa lämpöoloiltaan suotuisat ajanjaksot ja sopivat tuulet.

Haitalliset vieraslajit ovat suuri uhka luonnon monimuotoisuudelle. Tähän luokkaan luetaan sellaiset vieraslajit, joiden on jo tähän mennessä havaittu vaikeuttaneen alkuperäisten lajien selviytymistä muun muassa kilpailemalla niiden kanssa ravinnosta ja saalistamalla niitä. Vieraslajit voivat myös levittää tauteja ja muuttaa elinympäristöjen rakenteita. Ekologisten vahinkojen lisäksi haitalliset vieraslajit aiheuttavat usein myös taloudellisia menetyksiä.

Potentiaalisesti haitallisten vieraslajien ei ole toistaiseksi todettu aiheuttaneen mittavaa haittaa. Olosuhteiden muuttuessa (esimerkiksi ilmaston lämmetessä) lajit voivat muuttua haitallisiksi, jos esimerkiksi niiden kannat kasvavat huomattavasti.

Muut vieraslajit ovat joko haitattomiksi todettuja vieraslajeja tai lajeja, joiden vaikutuksista tiedetään toistaiseksi vähän.

 

 Haitalliset vierasljit

Nimi
Tieteellinen nimi
Saapuminen Suomen sisävesiin
Esiintymisalue
Amerikanmajava Castor canadensis
1930-luku
Lähes koko maa (ei Länsi-Suomi)
Puronieriä Salvelinus fontinalis 
1890-luku
Eri puolilla maata
Täplärapu Pacifastacus leniusculus
1960-luku
Etelä-Suomi + erillisiä vesistöjä
Isosorsimo Glyceria maxima
1760-luku
Etelä-Suomen reittivedet
Kanadanvesirutto Elodea canadensis 
1880-luku
Etelä-Suomi ja Koillismaa
Rapurutto As Aphanomyces astaci (As)
1890-luku
Napapiirin eteläpuoli
Rapurutto Ps1 Aphanomyces astaci (Ps1)
1960-luku
Etelä- ja Keski-Suomi
   

 Potentiaalisesti haitalliset vieraslajit

Nimi
Tieteellinen nimi
Saapuminen Suomen sisävesiin
Esiintymisalue
Piisami Ondatra zibethicus
1910-luku
Koko maa
Hopearuutana Carassius gibelio
2000-luku
Etelä-Suomi
Peledsiika Coregonus peled   
1960-luku
Pohjois-Suomi
Karppi Cyprinus carpio   
1860-luku
Etelä- ja Keski-Suomi
Kyttyrälohi Oncorhynchus gorbuscha
1960-luku
Teno ja Näätämö
Kirjolohi Onchorhynchus mykiss
1890-luku
Lähes koko maa
Harmaanieriä Salvelinus namaycush
1950-luku
Pohjois-Suomi
Mustakitatokko Neogobius melanostomus
2000-luku
Etelärannikko
Kapeasaksirapu Astacus leptodactylus
1920-luku
Kivijärvi, Luumäki
Villasaksirapu Eriocheir sinensis   
1930-luku
Rannikko, Vuoksen vesistö
Hentokarvalehti Ceratophyllum submersum
1990-luku
Etelärannikko
Ankeriaan uimarakkoloinen Anguillicola crassus
2000-luku
Etelä- ja Keski-Suomi, pohj. satunnainen


 Muut vieraslajit

Nimi
Tieteellinen nimi
Saapuminen Suomen sisävesiin
Esiintymisalue
Piikkimonni Ameiurus nebulosus   
1920-luku
Harvalukuinen Etelä-Suomessa
Viisipiikki Culaea inconstans 
1950-luku
Etelä-Suomi
Allikkosalakka Leucaspius delineatus
1890-luku
Etelä-Suomi
Mölysammakko Pelophylax ridibundus
1930-luku
Ruissalo (Turku)
Kalmojuuri Acorus calamus   
1750-luku
Lounais-Suomi
Päällysvieraslaji Cothurnia variabilis
1980-luku
Etelä-Suomi + erillisiä vesistöjä

Lataa taulukot omalle koneellesi tästä

 

Linkit:

Vieraslajiportaali

Kansallinen vieraslajistrategia (Maa- ja metsätalousministeriö)

Kirjallisuus:

Leppäkoski, E. 2004. Tulokaslajit. Julkaisussa: Walls, M. ja Rönkä, M. (toim.), Veden varassa. Suomen vesiluonnon monimuotoisuus. S. 157–165. Edita Publishing. Helsinki.

Ryttäri, T. 2005. Haitalliset vieraslajit. Julkaisussa: Hildén, M., Auvinen, A-P ja Primmer, E. (toim.), Suomen biodiversiteettiohjelman arviointi. Suomen ympäristö 770. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. S. 97–99.