IM4 Kasvukausi

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Kasvukauden pituus vaihtelee vuodesta toiseen huomattavasti. Vuosivaihtelusta tasoitetut pidemmän aikavälin tredit osoittavat kuitenkin kasvukauden pidentyneen selvästi viimeksi kuluneen viiden vuosikymmenen aikana. Kasvukausi on pidentynyt enemmän Etelä- kuin Pohjois-Suomessa: jaksolla 1960–2013 se pidentyi Helsingin mittauspisteellä yli 15 päivällä ja Jyväskylässä yli 10 päivällä. Sodankylässä pidennystä oli vain reilut viisi päivää.

Lämpösummalla tarkoitetaan kasvukauden aikaisten viisi plusastetta ylittävien vuorokauden keskilämpötilojen summaa. Vuotuisten lämpösummien (astevuorokausien) kehitys kuvaa varsin hyvin kasvien kasvuunsa tarvitseman lämpökertymän muutosta. 

Vuosina 1960–1990 astevuorokausien määrä pysyi kutakuinkin samalla tasolla. Tämän jälkeen se on noussut niin, että Sodankylän ja Jyväskylän lämpösumma on nyt yli 150 ja Helsingin yli 200 astevuorokautta aiempaa suurempi. Vuonna 2013 lämpösummat olivat kautta maan lähellä ennätyslukemia: Helsingin lämpösumma oli noin 1 750, Jyväskylän 1450 ja Sodankylän 1 150 astevuorokautta. Nämä olivat 250–350 astevuorokautta korkeampia kuin seurantajakson 1960–2013 keskiarvo.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Kasvukauden pituudella ja lämpösummalla on suuri vaikutus lajeihin ja niiden esiintymiseen. Erityisesti Pohjois-Suomessa kasvukauden lyhyys ja lämpösumman niukkuus rajoittavat kasvien kasvua. On esitetty mm., että jos kesän lämpösumma jää männyn metsänrajalla jatkuvasti alle 600 astepäivän, männyn uudistuminen ei onnistu ja metsänraja taantuu ete­lään. Sen sijaan nyt tapahtunut kasvukauden pidentyminen ja lämpösumman kasvu edistävät puunrajan siirtymistä pohjoisemmaksi ja tunturin rinteillä korkeammalle.

Kasvukauden pidentyminen ja lämpösumman kasvu mahdollistavat uusien eteläisten lajien saapumisen Suomeen. Parhaiten tilaisuuden voivat hyödyntää lajit, jotka kykenevät liikkumaan helposti – mm. linnut ja perhoset. Kuitenkin on tehty havaintoja myös esimerkiksi tammen levittäytymisestä uusille alueille ja siitä, että pöykin lisääntyminen onnistuu Suomessa.

Yksi eliöryhmä, jossa on nähtävissä kasvukauden pidentymisen ja lämpösumman kasvamisen vaikutuksia, on yöperhoset (IM9 yöperhoset). Yöperhoslajisto on lisääntynyt erityisesti Etelä-Suomessa. Samalla on kasvanut niiden lajien määrä, joilla esiintyy kaksi tai useampia sukupolvia yhden kasvukauden aikana.

Kasvukauden pidentymisen ja lämpösumman kasvun myötä Suomeen saapuu uusia lajeja ja paikallisesti lajimäärät voivat kasvaa. Tämä ei ole kuitenkaan kokonaisuuden kannalta useinkaan toivottavaa, sillä tulokkaat ovat tyypillisesti yleislajeja ja voimakkaita kilpailijoita. Pohjoiset ja tiettyihin elinympäristöihin erikoistuneet lajit voivat joutua väistymään. Ilmaston lämpemisen myötä lajisto voi runsastua paikallisesti, mutta köyhtyä ja samankaltaistua, kun tarkastellaan esimerkiksi mantereen kokoista aluetta.