IM8 Siitepölykausi

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Koivun siitepölykauden alkamista on mitattu 1970-luvun puolivälistä lähtien. Eteläisimmällä mittauspisteellä Turussa siitepölykauden alkamisajankohta on aikaistunut tällä ajanjaksolla noin kahdella viikolla. Mitä pohjoisemmaksi mennään sen vähemmän varhaistumista on tapahtunut. Oulussa koivun siitepölykausi alkaa nyt keskimäärin viikkoa aiemmin kuin 1970-luvulla. Utsjoella muutos on ollut vähäinen. Syitä eroon Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä ei tunneta kunnolla.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Monien lajien fenologian eli vuodenaikaistapahtumien ajoittumisen on huomattu muuttuneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Ilmaston lämpenemisen myötä esimerkiksi muuttolinnut saapuvat aikaisempaa aiemmin keväällä. Koivun siitepölykauden varhaistuminen on yksi esimerkki keväisten vuodenaikaistapahtumien aikaistumisesta.

Koivun kohdalla siitepölykauden ja sitä seuraavan lehteentulon varhaistuminen on erityisen mielenkiintoista, sillä koivu on yhteyttävänä perustuottajana ravintoverkon alussa. Sen vuodenkierrossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat monen muun eliölajin ravinnonsaantiin ja lisääntymiseen.

Koivunlehtien puhkeaminen vaikuttaa niitä syövien hyönteistoukkien runsauteen, hyönteistoukkien runsaus taas hyönteissyöjien kuten varpuslintujen pesinnän onnistumiseen. Varpuslintujen määrä vaikuttaa edelleen  ravintoketjun seuraavalla tasolla esimerkiksi petolintujen kuten varpuspöllön ja varpushaukan ravinnonsaantiin.

Eri lajit ja populaatiot reagoivat ilmaston muuttumiseen eri tavoin. Lämpenemisen lisäksi lajien vuodenaikaistapahtumien ajoittumiseen vaikuttavat muun muassa poikkeavat sääolot ja toisaalta päivänpituuden ja valon kausivaihtelu, joka ei ole ilmastosta riippuvainen. Ilmastonmuutoksen seurauksena eri lajit saattavat elää toistensa suhteen aikaisempaan nähden poikkeavassa rytmissä, millä voi olla huomattavia seurauksia ravintoketjun eri tasoilla.

Oulun tasalla sekä hyönteistoukkien esiintyminen että hömötiaisten pesintä on aikaistunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kevään lämpötilojen kohotessa. Tiaisille hyönteistoukat ovat pesäruokinta-aikana tärkein ravinnonlähde, ne kattavat enimmillään ravinnosta jopa 80 %. Lämpenemisen myötä hyönteistoukkakausi ja hömötiaisten pesäruokintavaihe ajoittuivat toistensa suhteen optimaalisemmin. Tällä on ollut lievä positiivinen vaikutus hömötiaisten pesinnän onnistumiseen.

Keski-Euroopassa on tehty vastaavia tutkimuksia, joiden tulokset ovat vaihtelevia. Joillain alueilla lämpeneminen ei ole aiheuttanut epärytmisyyttä, joillain alueilla taas hyönteistoukkien esiintymisvaihe on aikaistunut, mutta tiaisten pesintäaika ei. Tämä on vaikeuttanut tiaisten pesintää ja lisännyt pesäkuolleisuutta.

Kaiken kaikkiaan ilmaston muuttuminen vaikuttaa eri populaatioihin ja lajeihin eri tavoin. Vaikutuksen hahmottaminen vaatisi tutkimuksia ravintoketjun eri tasoilla, eri ilmastovyöhykkeissä ja eri elinympäristöissä.