IT5 Näkösyvyys

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Näkösyvyys on veden kirkkauden mittari. Yleensä se on läheisessä käänteisessä suhteessa kasviplanktonin runsauteen vedessä ja siten rehevöitymiskehitykseen. Toisin sanoen rehevöitymisen seurauksena näkösyvyys tavallisesti pienenee.

Näkösyvyys on pienentynyt suurimmassa osassa Itämerta viime vuosisadan aikana. Suomenlahdella, Selkämerellä ja Perämerellä näkösyvyys näyttää pienentyneen vielä enemmän kuin Itämeressä keskimäärin. Negatiiviinen kehitys on erityisesti pohjoisilla merialueilla todennäköisesti seurausta humuksen ja epäorgaanisen aineksen kuormituksesta valuma-alueelta, eikä ainoastaan rehevöitymisestä.

Vuoden 1990 jälkeen näkösyvyyden pienentyminen on jatkunut Selkämerellä ja Perämerellä. Suomenlahdella sen sijaan veden samentuminen näyttäisi pysähtyneen 2000-luvulle tultaessa.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Näkösyvyyden ja levien runsauden välistä riippuvuutta on voitu tarkastella 1970-luvun lopulta lähtien, kun klorofylli-a pitoisuuden säännöllinen seuranta aloitettiin (ks. IT6 Levien runsaus). Viime vuosisadan alkuun ulottuvan näkösyvyyden seuranta-aineiston perusteella voidaan päätellä, että klorofyllipitoisuuden nousu alkoi Itämeressä mahdollisesti jo ennen 1970-lukua. Näkösyvyyden ja kasviplanktonin biomassan välinen suhde ei kuitenkaan ole yhtä yksiselitteinen pohjoisilla merialueilla.

Kaikki yhteyttävät organismit tarvitsevat auringon valoa tuottaakseen biomassaa. Rehevöityminen lisää biologista perustuotantoa, ja siten elävän, kuolleen ja hajoavan orgaanisen aineksen määrää vedessä ja meren pohjalla. Näkösyvyyden pienentyessä yhä pienempi osuus valosta saavuttaa syvempiä vesikerroksia. Vähäinen valon määrä alentaa uposkasvien runsautta, esimerkiksi matalien rantavesien pohjalla elävien makrolevien ja meriajokkaan määrää.

Uposkasvillisuus on tärkeä osa toimivaa ekosysteemiä, sillä se luo paljon erilaisia pienelinympäristöjä muille eliöille. Jos pohjan kasvillisuus katoaa, sen ylläpitämät yhteisöt alkavat muuttua. Useita lajeja häviää ja lopulta koko ekosysteemi voi vaurioitua.