IT6 Levien runsaus

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Kasviplanktonin eli mikrolevän runsautta arvioidaan mittaamalla veden klorofylli-a pitoisuutta. Suomen rannikkoalueilla klorofyllipitoisuudet ovat nousseet viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Eri merialueiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Kasvu on ollut suurinta Suomenlahdella, jossa pitoisuudet ovat 2000-luvulla olleet kaksinkertaiset 1980-luvun tasoon verrattuna.

Leväkukintoja on havainnoitu vuodesta 1998 eteenpäin levien runsautta mittaavan leväindeksin avulla. Leväindeksin laskentaperiaate on esitetty alla olevassa laatikossa. Havaintojaksolla korkeimmat maksimi-indeksit laskettiin vuosina 2002 ja 2007, matalin maksimi-indeksi vuonna 2003.

Havaittujen sinileväkukintojen määrä vaihtelee vuosittain paljon, sillä ne ovat riippuvaisia suotuisista sääolosuhteista. Lisäksi viidentoista vuoden pituinen havaintosarja on suhteellisen lyhyt ja yleisen kehityksen arvioiminen myös siksi haastavaa. Lievä laskeva suuntaus on tällä ajanjaksolla havaittavissa, sillä edellisen viiden kesän leväkukinnat ovat olleet maltillisempia. Sinieväkukinnat ovat tavallisimpia keski- tai loppukesällä, yleensä heinä- ja elokuussa, kun vesi on lämpimintä.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Kasviplanktonit ovat tärkeitä perustuottajia ja vastaavatkin suurelta osin koko Itämeren orgaanisen aineksen tuotannosta. Kasviplanktonin runsaus riippuu ravinteiden, erityisesti typen ja fosforin, määrästä vedessä. Kasviplanktonin runsaus on rehevöitymisen indikaattori.

Kasvava kasviplanktonin biomassa alentaa veden kirkkautta ja siten valon saatavuutta alemmissa vesikerroksissa (ks. IT5 Näkösyvyys) Tämä johtaa uposkasvillisuuden vähentymiseen ja muutoksiin pohjan lajikoostumuksessa. Useita pienelinympäristöjä voi silloin kadota ja lajien monimuotoisuus vähetä.

Kasviplanktonin kukinnat vaikuttavat ekosysteemiin myös lisäämällä pohjalle kerrostuvan eloperäisen aineksen määrää. Sen hajotus lisää hapenkulutusta, mikä puolestaan altistaa pohja-alueita happikadolle. Syanobakteerien eli sinilevän kukinnat ovat haitallisia myös siksi, että osa lajeista tuottaa ihmisillekin myrkyllisiä yhdisteitä.