IT9 Hylkeet

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Arvioiden mukaan Itämeressä eli 1900-luvun alussa jopa     100 000 harmaahyljettä eli hallia sekä 200 000 Itämeren norppaa. Hylkeiden määrä väheni tämän jälkeen voimakkaasti, kun metsästystä tehostettiin maksamalla niin kutsuttuja tapporahoja. Taantumaa voimistivat ympäristömyrkyt ja taudit, jotka alensivat hylkeiden lisääntymismenestystä 1960-luvulta alkaen. 1970-luvulla hylkeiden kannat olivat pienimmillään: harmaahylkeitä ja Itämeren norppia oli molempia tuolloin noin 2 000 yksilöä koko Itämeressä.

Viime vuosikymmeninä hylkeiden kannat ovat alkaneet elpyä eläinten rauhoittamisen ja myöhemmin rajallisen metsästyksen sekä haitallisten aineiden pitoisuuksien pienenemisen seurauksena. Harmaahyljekanta on kasvanut Itämerellä voimakkaasti, mutta norppien määrä on kasvanut ainoastaan Perämerellä.

Vuoden 2016 laskennoissa harmaahylkeitä havaittiin Suomen merialueilla yli 11 000 yksilöä. Koko Itämeren laskentakanta oli noin 30 000 hyljettä. Laskennoissa kokonaiskannasta nähdään arviolta 60–80 %. Laskennat tehdään karvanvaihtoaikaan, jolloin suurin osa Suomen merialueiden hyljekannasta oleilee Lounaissaaristossa. Muina aikoina alueellinen runsaus vaihtelee, sillä hylkeet liikkuvat laajoilla alueilla.

Itämeren norppakannan laskennan onnistuminen vaatii jääpeitettä. Laskennat ovat onnistuneet parhaiten Perämerellä, jossa norppien laskentakanta on noin nelinkertaistunut seurantakaudella 1988–2016. Vuoden 2015 tulosta selittänevät poikkeukselliset jääolot. Vuosina 2014 ja 2016 Perämerellä havaittiin noin 8 000 norppaa. Myös norpan laskentakannan arvioidaan olevan noin 60–80 % kokonaiskannasta. Perämerellä elää noin 80 % koko Itämeren norppakannasta. Perämeren lisäksi norppia on Saaristomerellä ja Suomenlahden perukassa muutamia satoja sekä Riianlahdella reilu tuhat yksilöä.

Itämeren hylkeet

Kalaa syövät hylkeet ovat Itämeressä ravintoketjun huipulla. Siksi raskasmetallit ja muut kudoksiin kertyvät ja ravintoketjuissa rikastuvat aineet vaikuttavat niihin voimakkaasti. Hylkeet ovat riippuvaisia terveistä kalapopulaatioista, jotka puolestaan tarvitsevat kasvaakseen muun muassa pohjaeläimiä ja perustuottajia. Siten hyljepopulaatioiden tilan kehitystä voidaan hyödyntää koko Itämeren ekosysteemin tilan arvioinnissa.

Ympäristömyrkkyjen pitoisuuksien pienennyttyä hylkeitä uhkaavia tekijöitä ovat nykyisin mm. talvien lämpeneminen, lisääntynyt laivaliikenne ja jääminen sivusaaliiksi kalanpyydyksiin. Sekä lämpeneminen että vilkastunut talvinen laivaliikenne heikentävät erityisesti norpan lisääntymismenestystä, sillä kiintojään ja lumipesän suojan puuttuminen alentaa kuuttien eloonjäämismahdollisuuksia.

Harmaahylje on Suomessa myös riistaeläin. Metsästyslupia ei myönnetty, kun kanta oli pienimmillään. Viime vuosina metsästyskiintiö on nostettu Suomessa Ahvenanmaa mukaan lukien noin 1 500 yksilöön etenkin harmaahylkeiden kalastuselinkeinolle aiheuttamien vahinkojen takia. Saalis on kuitenkin ollut vain muutama sata yksilöä vuosittain.