IT9 Hylkeet

  Tämä on tilaindikaattori (S = state = tila). DPSIR = drivers (taustatekijät), pressures (paineet), state (tila), impact (vaikutus), responses (toimenpiteet). Voimakas väheneminen 1900-luvulla ennen vuotta 1990 (kehys). Kohtalainen kasvava trendi vuoden 1990 jälkeen (nuoli).
>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

 

Arvioiden mukaan Itämeressä eli 1900-luvun alussa jopa     100 000 harmaahyljettä eli hallia ja 200 000 Itämeren norppaa. Hylkeiden määrä väheni tämän jälkeen voimakkaasti, kun metsästystä tehostettiin tarjoamalla niin sanottuja tapporahoja. Negatiivista kehitystä voimistivat ympäristömyrkyt ja taudit, jotka alensivat hylkeiden lisääntymismenestystä 1960-luvulta alkaen. 1970-luvulla hylkeiden kannat olivat pienimmillään: harmaahylkeitä ja Itämeren norppia oli molempia tuolloin noin 2 000 yksilöä koko Itämeressä.

Viime vuosikymmeninä hylkeiden määrät ovat alkaneet jälleen kasvaa hylkeiden rauhoittamisen ja myöhemmin rajallisen metsästyksen sekä haitallisten aineiden pitoisuuksien pienenemisen seurauksena. Harmaahyljekanta on kasvanut Itämerellä voimakkaasti, mutta norppien määrä on kasvanut ainoastaan Perämerellä.

Vuoden 2012 laskennoissa harmaahylkeitä havaittiin Suomen merialueilla lähes 10 000 yksilöä. Koko Itämeren laskentakanta oli noin 28 000 hyljettä. Laskennoissa kokonaiskannasta nähdään arviolta 60?80 %. Laskennat tehdään karvanvaihtoaikaan, jolloin suurin osa Suomen merialueiden hyljekannasta oleilee Lounaissaaristossa. Muina aikoina alueellinen runsaus vaihtelee, sillä hylkeet liikkuvat laajoilla alueilla.

Itämeren norppakannan laskennan onnistuminen vaatii jääpeitettä. Laskennat ovat onnistuneet parhaiten Perämerellä, jossa norppien laskentakanta on 2010-luvun alkupuolella liikkunut reilussa kuudessa tuhannessa yksilössä. Laskentakanta on kasvanut 2000-luvulla usealla tuhannella norpalla. Myös norpan laskentakannan arvioidaan olevan noin 60?80% kokonaiskannasta. Perämerellä elää noin 80 % koko Itämeren norppakannasta, lisäksi niitä esiintyy Saaristomerellä ja Suomenlahden perukassa joitain satoja sekä Riianlahdella reilu tuhat yksilöä.

 

Itämeren hylkeet

Kalaa syövät hylkeet ovat Itämeressä ravintoketjun huipulla. Siksi raskasmetallit ja muut kudoksiin kertyvät ja ravintoketjuissa rikastuvat aineet vaikuttavat niihin voimakkaasti. Hylkeet ovat riippuvaisia terveistä kalapopulaatioista, jotka puolestaan tarvitsevat kasvaakseen muun muassa pohjaeläimiä ja perustuottajia. Siten hyljepopulaatioiden tilan kehitystä voidaan hyödyntää koko Itämeren ekosysteemin tilan arvioinnissa.

Ympäristömyrkkyjen pitoisuuksien pienennyttyä hylkeitä uhkaavia tekijöitä ovat nykyisin mm. talvien lämpeneminen, lisääntynyt laivaliikenne ja jääminen sivusaaliiksi kalanpyydyksiin. Sekä lämpeneminen että vilkastunut talvinen laivaliikenne heikentävät erityisesti norpan lisääntymismenestystä, sillä kiintojään ja lumipesän suojan puuttuminen alentaa kuuttien eloonjäämismahdollisuuksia. Harmaahylje on Suomessa myös riistaeläin. Metsästyslupia ei myönnetty, kun kanta oli pienimmillään. Viime vuosina metsästyskiintiö on nostettu Suomessa Ahvenanmaa mukaan lukien noin 1 500 yksilöön etenkin harmaahylkeiden kalastuselinkeinolle aiheuttamien vahinkojen takia. Saalis on kuitenkin ollut vain muutama sata yksilöä vuosittain.

 
Tämä indikaattori päivitetään vuosittain tammi-helmikuussa.  

Keskustelua aiheesta

Aloita keskustelu »

Lisää kommentti


Jos et saa koodista selvää, klikkaa koodia ja saat uuden koodin.


Viestisi lähetetään sivuston ylläpitäjille tarkastettavaksi. Uudet kommentit pyritään julkaisemaan viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Sulje kommentit