Kalliot ja harjut

Kallioiden ja harjujen pinta-aloista on alettu kerätä ekologisesti käyttökelpoista tietoa vasta viime vuosina, ja siksi niiden määrän arvioiminen onkin vaikeaa. Kalliopaljastumia arvioidaan olevan Suomessa hieman yli 500 000 hehtaaria, mikä vastaa 1,2 prosenttia maamme kokonaispinta-alasta ja 1,7 prosenttia maa-alasta. Avokallioita, joilla puuston peittävyys on alle 10 %, on noin 70 000 hehtaaria.

Kallioiden lajiston määrä on suuri suhteessa sen pinta-alan osuuteen kaikista elinympäristöistä: lajeja on viisi kertaa niin paljon kuin pinta-alaosuuden perusteella voisi odottaa. Tämä vastaa lähes kuutta prosenttia tarkastelluista lajeista. Kalliolajeista 32 % esiintyy kalkkikallioilla, 2 % serpentiinikallioilla ja 18 % muunlaisilla kallioilla. Lähes puolella kallioiden lajeista on ensisijainen elinympäristö tarkemmin määrittelemätön, mikä tarkoittaa yleensä muita kuin kalkki- tai serpentiinikallioita. Kallioiden lajisto koostuu pääasiassa jäkälistä (60 %) ja sammalista (24 %), mutta myös putkilokasvista (7 %) ja perhosista (4 %).

Harjut käsitellään kallioden yhteydessä lähinnä siksi, että ne molemmat ovat niin sanottuja paahdeympäristöjä, joita leimaavat ja osittain yhdistävät erityislaatuiset ilmasto-, valaistus- ja ravinneolot. Harjuihin ja kallioihin kohdistuu myös samanlaisia ihmistoiminnan aiheuttamia paineita. Elinympäristöinä ja lajistollisesti ne ovat kuitenkin erilaisia. Harjujen kokonaismäärä vaihtelee eri arvioissa, niitä voitaneen sanoa olevan noin miljoona hehtaaria, mikä vastaisi noin 2,6 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta ja 3,3 prosenttia maa-alasta. Paisterinteisiä harjumetsiä, eli varsinaisten harjulajien elinympäristöjä on kuitenkin paljon vähemmän, ehkä noin kymmenesosa harjujen kokonaisalasta. Varsinaisiksi harjulajeiksi luetaan sellaiset metsien lajit, joille harjut ovat ensisijainen elinympäristö. Näitä ei ole kovinkaan paljon, vain viisi prosenttia kaikista metsälajeista. Harjumetsien lajien erottaminen muista metsälajeista on usein vaikeaa.

Mitä ja missä 

Tässä tarkastelussa kallioiksi on luettu kaikki sellaiset alueet, joilla on kalliopaljastumia. Puuston peittävyyttä ei ole huomioitu kallioiden kokonaismäärää laskettaessa. Kallioiden osuus kokonaismaa-alasta on suurin maamme etelärannikolla ja pienin Oulun läänin länsiosissa sekä Etelä-Lapissa.

Harjuilla tarkoitetaan tässä tarkastelussa sekä mannerjäätikön sulamisvaiheiden aikaisten jäätikköjokien kerrostamia sora- ja hiekkamuodostumia että mannerjään reunalle syntyneitä kerrostumattomia reunamuodostumia.