KH2 Maa-aineksen otto

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Kiviainesten kokonaiskäyttö riippuu pitkälti rakentamisen määrästä ja heijastelee siten yleistä taloustilannetta. Laman aikana 1990-luvun alussa kokonaiskäyttö laski, mutta on sittemmin noussut uudelleen ja ylittänyt 2000-luvun puolenvälin jälkeen vuoden 1990 tason. Vuonna 2009 kiviainesten kokonaiskäyttö väheni selvästi, seuraten jälleen talouden taantumaa.

Soran ja hiekan käyttömäärä pysyi pitkään 1990-luvun puolivälin lukemissa, kunnes vuonna 2009 putosi noin kolmanneksen ja on pysytellyt sen jälkeen vuositasolla noin 35 miljoonan tonnin tietämissä.  Kalliomurskeen käyttö kasvoi melko tasaisesti 1990-luvun alkupuolelta vuoteen 2008 saakka. Vuonna 2009 käyttö väheni jonkin verran, mutta on sen jälkeen kasvanut vuosittain hiukan.

Kiviaineisten otto jakaantuu maantieteellisesti hyvin epätasaisesti. Voimakkainta otto on Uudellamaalla, Pohjanmaalla, Hämeessä ja Lounais-Suomessa, pienintä itäisessä Suomessa.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Soran- ja hiekanottoalueet sijoittuvat yleensä harjualueille. Harjut ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden loppupuolella jäätikön vetäytyessä ja ne koostuvat erilaisista hiekka- ja sorakerrostumista. Harjuilla olosuhteet vaihtelevat äärevämmin kuin niitä ympäröivillä alueilla ja siellä elää osin erikoistunutta lajistoa, jota ei tavata muualla.

Soran- ja hiekanotto hävittää harjulajistolle sopivaa elinympäristöä ja heikentää näin sen elinmahdollisuuksia. Maakerroksen oheneminen ja kasvillisuuden väheneminen aiheuttavat myös riskin pohjavesille. Pohjavesien pilaantumiseen saattaa johtaa osin sekin, että perinteisesti soranottoalueille on tuotu esimerkiksi jätettä ja romua. Toisaalta jotkin harjukasvit pystyvät elämään myös sorakuopissa. Törmäpääskyt puolestaan saattavat kaivaa pesäkolonsa soramonttujen pystysuoriin seinämiin.

Jääkauden jälkeen Suomessa on ehtinyt muodostua maaperää vain ohuelti, minkä vuoksi kalliopaljastumia on paljon, noin 3 % kokonaispinta-alasta. Kasvillisuusolot erilaisilla kalliotyypeillä vaihtelevat suuresti ja niillä kasvaa vaativiin olosuhteisiin erikoistunutta lajistoa. Kiviaineksen käytön lisääntyminen uhkaa monia kallioalueita. Erityisen voimakasta käyttöpaine on kallioalueilla, jotka sijaitsevat kasvukeskusten lähiympäristössä.