KH8 Uhanalaiset luontotyypit

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvionti julkaistiin vuonna 2008. Kaiken kaikkiaan noin viidennes kallio- ja kivikkoluontotyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi. Uhanalaisiin kuuluvat äärimmäisen uhanalaisiksi, erittäin uhanalaisiksi ja vaarantuneiksi luokitellut luontotyypit. Kallioluontotyypit on jaettu viiteen ryhmään: karuihin ja keskiravinteisiin kallioihin, kalkkikallioihin, serpentiinikallioihin, kivikoihin ja luontotyyppiyhdistelmiin.

Uhanalaisin luontotyyppi näistä ovat kalkkikalliot. Kalkki vähentää maaperän happamuutta ja saa muita ravinteita vapautumaan kasvien käyttöön. Kalkkikalliot ovatkin ravinteikkaita kasvualustoja, joilla elää runsaasti erikoistuneita lajeja.  Kalkkikallioiden uhanalaisuus on pääosin seurausta kalkinlouhinnasta, rakentamisesta ja umpeenkasvusta.

Serpentiinikalliot ovat ultraemäksisiä ja niiden kasvillisuus on hyvin niukkaa. Serpentiinikallioilla elää mm. niin sanottuja serpentiinilajeja, jotka ovat erikoistuneet haastaviin olosuhteisiin. Suomen serpentiinikalliot on luokiteltu joko vaarantuneiksi tai silmälläpidettäviksi. Serpentiinikallioidenkin pääasiallisena uhkana on louhinta: serpentiinikallioalueilta louhitaan vuolukiveä, ja lisäksi ne sijaitsevat usein samoilla alueilla malmiesiintymien kanssa. Kalkki- ja serpentiinikalliot ovat pinta-alaltaan hyvin pieniä.

Kivikoista noin 70 % on arvioitu säilyviksi ja niiden tilanne onkin kallioluontotyypeistä vakain heti luontotyyppiyhdistelmien jälkeen. Silmälläpidettäviksi on arvioitu muinaisrantakivikot sekä kalkki- ja serpentiinisiirtolohkareet.

Karut ja keskiravinteiset kalliot kattavat kallioluontotyyppien pinta-alasta yli 99 %. Näistä luontotyypeistä ainoatakaan ei ole arvioitu uhanalaiseksi. Silmälläpidettäviä ovat mm. kalliorapaumat, varjojyrkänteet, useimmat rantakallioluontotyypit sekä ylikaltevat seinämät.

Luontotyyppiyhdistelmistä kaikki on arvioitu säilyviksi. Luontotyyppiyhdistelmiä ovat rotkolaaksot, rotkot ja kurut sekä luolat ja halkeamat.