Maatalousympäristöt

Maatalousympäristöt ovat Suomen viidenneksi yleisin elinympäristötyyppi. Yhteensä maatalousympäristöjä on noin 2,7 miljoonaa hehtaaria, joka vastaa 7 % Suomen kokonaispinta-alasta ja 9 % maa-alasta. Maatalousympäristöjä ensisijaisena elinympäristönään käyttävän lajiston osuus koko Suomen hyvin tunnetusta lajistosta on noin 16 %. Maatalousympäristöt ovat edelleen varsin runsaslajisia ja monimuotoisia elinympäristöjä, vaikka maatalousmaiseman vaihtelevuus ja pienipiirteisyys onkin viime vuosikymmenien aikana vähentynyt.

Maatalousympäristöistä varsinaisen viljelykäytön ulkopuolella olevat perinnebiotoopit ovat runsaslajisimpia elinympäristöjä. Puolet maatalousympäristöjen lajeista esiintyy kuivilla niityillä. Tuoreilla niityillä esiintyy 15 %, kosteilla niityillä sekä hakamailla kummassakin 13 % ja viljelymailla 9 % lajeista. Kuivien niittyjen lajistosta 42 prosenttia on kovakuoriaisia ja perhosia.

Mitä ja missä

Maatalousympäristö on laaja ja vaihteleva käsite, joka sijoittuu luonnontilaisen ympäristön ja kaupunkiympäristön väliin. Se on luonnon ekosysteemi, jonka ihminen on toimillaan muokannut viljelyekosysteemiksi. Maataloustilastojen mukainen peltojen ja puutarhojen sekä luonnonniittyjen ja laitumien yhteenlaskettu pinta-ala on noin 2 250 000 hehtaaria. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan maatalousmaata olisi kuitenkin selvästi enemmän, noin 2 750 000. Ero lukujen välillä johtuu erilaisista maatalousmaan määritelmistä. VMI:ssa maatalousmaaksi luetaan myös osa viljelyalojen välittömistä ympäristöistä (mm. tilustiet, pienet peltojen ympäröimät metsäsaarekkeet, pellon ja vesistön väliset kapeatpuustoiset kaistat jne.). Maatalousympäristön biodiversiteetin kannalta VMI:n mukaista laajempaa määrittelyä voidaan pitää osuvampana, sillä erilaisten reunojen merkitys maatalousympäristöjen lajistolle on suuri. Tässä yhteydessä maatalousmaalla tarkoitetaankin varsinaisten viljelymaiden ja niiden välittömässä läheisyydessä olevien pienimuotoisten metsäaluiden ja rakennettujen maiden mosaiikkia.

Maatalousympäristö on merkittävä osa Suomen luontoa. Se on kuitenkin jakautunut epätasaisesti siten, että rannikkovyöhykkeellä maatalousmaa kattaa keskimäärin lähes kolmanneksen pinta-alasta, mutta sen osuus vähenee voimakkaasti sisämaassa. Maatalousmaata on eniten Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla, jossa maatalousmaan osuus maapinta-alasta kohoaa yli 20 prosenttiin. Vähiten maatalousmaata on Pohjois- ja Itä-Suomessa, osin vähemmän kuin viisi prosenttia maapinta-alasta.